ZENITH REUNION – Utopia

Zenith Reunion - Utopia
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Violent Journey Records

Alun perin Pudasjärvellä perustettu Zenith Reunion latasi melkoisen yllätyksen ampaisemalla heti ilmestymisviikollaan Suomen virallisen listan kymmenen kärjen joukkoon. Taakse jäivät sellaiset ansioituneet nimet kuten Before the Dawn, Paradise Lost, Viikate, Nightwish, Accept tai Moonspell. Kohtuullisen kova pelinavaus minkä tahansa yhtyeen mittakaavassa. Vaikka Utopia on Zenith Reunionin debyytti, löytyy yhtyeeltä kuitenkin historiaa 90-luvun alkupuolelle saakka, joten mistään eilisen teeren pojista ei ole kysymys.

Utopian musiikillinen linja on hyvinkin perinteikäs heavy metal, vahvoin kotimaisin maustein. Tarot, Stone tai vaikkapa Antidote tulevat jokainen Zenith Reunionin ilmaisusta mieleen. Levy tarjoileekin melkoisen autenttisen aikamatkan 80/90-lukujen taitteeseen, soundeja ja sovituksia myöten. Tietyllä tavoin sen voisi sanoa jopa kauppaavan nostalgiaa. Keskitempoiset biisit etenevät kiireettä vahvasti kitarariffeihin nojaten, ajoittain tasaisesti pulssittavan basson kyydityksessä. Vokalisti Jouni Juurikka hoitaa hommansa mallikkaasti, joskin ehkä omaan makuuni turhan varman päälle vetäen. Pieni revittely ei olisi varmasti haitannut ketään. Kitaristikaksikko Ihme/Uusi-Illakainen tilauttelee soolojaan sekaan tasaisesti, ajoittain jopa suurien kitarasankareiden Schenker/Vai/Satriani tyylisin juoksutuksin. Rumpujen ohut soundi ja soiton aavistuksen jäykkä ilme jättävät jonkin verran toivomisen varaa, joskaan eivät sen puoleen häiritsekään.

Utopia on siis perusvarma levytys. Ei millään muotoa vallattoman rajoja rikkova tai innovatiivinen, mutta hyvää perusmenoa kautta linjan. Albumin tekemisissä kuuluu vahva kokemuksen ja ammattitaidon ääni, mikä toisaalta johtaa ehken liialliseen tasaisuuteen, sekä parhaimman ilmaisullisen terävyyden puutteeseen. Kenties juuri tämä tietynlainen virkamiesmäisyys sakotti muutoin pätevältä levyltä pisteen lopullisesta arvosanasta. Suositellaan 90-luvun alun nostalgikoille. Loput miettikööt itse riittääkö Utopian tarjoaman liekin polttavuus sulattamaan tiensä nykypäivän metallitulvan muodostaman kyynisyyden kevlarkuoren lävitse.

Markus Makkonen