YEAR OF NO LIGHT – Vampyr

373923
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Musicfearsatan

Tämä teos nauhoitettiin alunperin vuonna 2012 esitettäväksi mykän klassikkoelokuvan Vampyr (1932) livenäytöksissä. Sävellyksen takana on ranskalainen metalliyhtye Year of No Light, joka itse on puolestaan toiminut vuodesta 2001 alkaen. Bändin vanhempaa tuotantoa ei ole tullut itselleni ennen vastaan, mutta internet kertoo, että sen oma genre on sludge, drone ja doom metal, jota ennen Vampyria on tehty kahden täyspitkän ja useamman splitin voimin. Musiikillinen suuntaus kyllä omalla tavallaan kuuluu myös tällä soundtrackilla.

Levy on instrumentaalinen, mikä tietysti sopii mykän elokuvan taustalle kuten pitääkin. Musiikki on laahaavaa, pimeää ja melodista. Taustalla velloo sumuinen ambienssi, jonka päälle kielisoittimet luovat haikean melodista sävelmää. Rummut tulevat esiin toisinaan, antaen hidasta ja pehmeää rytmitystä kappaleisiin. Välillä instrumentit jyrisevät raivokkaan sludgepainotteisesti, mutta vain hetkellisesti korostaen varmastikkin tiettyjä elokuvan tapahtumia. Pääpaino säilyy kuitenkin tunnelman luomisessa, eikä musiikki keskitä itseensä liikaa huomiota. Hyvin meditatiivista ja rauhallisen miellyttävää kuunneltavaa esimerksiksi lukemisen ohessa.

Levyä on hieman hankala arvostella sen tarkoituksen vuoksi. Musiikki on tarkoitettu elokuvan taustalle, tukemaan elokuvan visuaalista antia. Sen vuoksi se on hieman irrallaan itsenäisesti nautittuna. Toisaalta voin sanoa, että nautin levystä suunnattomasti pelkiltäänkin. Musiikissa on paljon vaihtelua vaikka sen yleistunnelma pysyykin samanlaisena alusta loppuun. Instrumentaalisena ja tukevana luomuksena se kuitenkin antaa mielelle vapauden liikkua ja luoda omat maailmansa jos ei satu kyseistä elokuvaa katsomaan samanaikaisesti. Year of No Lightin levy on erinomainen synkkä ja tiivistunnelmainen instrumentaalinen esitys, jota leffafriikit osaavat varmasti arvostaa vielä enemmän.

Markus Mähönen