WINE FROM TEARS – Glad to Be Dead

wine_from_tears
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: BadMoodMan Music

Yep, it’s all here. Autumn leaves, twilight, lost love, death, tears, wine and all that stuff. That’s right, the music on this record is melodic death-doom in the vein of 90’s Paradise Lost and My Dying Bride. Russia’s Wine from Tears seem to be very sure about the genre they have chosen to play. Anyway, they perform this task quite well.

The album’s soundscape is clear and balanced. Guitar melodies flow ahead effortlessly and keyboards add theis chilling touches here and there. Also the bass is audible and its patterns sound solid and pleasant. In my opinion the drums would benefit from a little rougher sound. Also, some surprises and maybe more aggression on the rhythmic actions would add more tension to the songs. Vocalist’s growling is quite good, but the clean vocals tend to be too lazy and deliver some kind of sneezy feeling. Songs are atmospheric and well crafted but maybe a little too predictable. I’d like to hear more ups and downs. Now it’s just a stable road, easy to travel but not exceptionally exciting. The last track has female vocals, and musically it differs from the previous tracks. Sadly, this track is quite lame, sounding too much like a poor attempt to imitate Lacuna Coil and similar groups. Anyway, Glad to Be Dead is a fairly solid album and friends of this genre might find many enjoyable moments here.

 

 

Tässähän tätä on: syksyn lehtiä, hämärää, kadotettua rakkautta, kuolemaa, kyyneliä, viiniä ja sen sortin juttuja. Todellakin, levyn musiikki on melodista death-doomia 90-luvun Paradise Lostin ja My Dying Briden hengessä. Venäjän Wine from Tears talloo näköjään hyvin itsevarmoin askelin juuri tietyn genren polkua eikä pahemmin suivulleen vilkuile. Hyvinhän tuo toimintä pääpiirteissään sujuukin.

Levyn äänimaisema on kirkas ja tasapainoinen. Kitaramelodiat soljuvat sujuvasti ja koskettimista irtoaa juuri tietyllä tavalla viileitä sipaisuja siellä täällä. Myös basson soitanta on hyvin erotettavissa ja kyseisen soittimen toimet kuulostavatkin varsin miellyttäviltä ja paikalleen sopivilta. Rumpuihin olisin kyllä kaivannut rajumpaa otetta ja yllättävämpiä nykäisyjä rytmillisellä puolella yleensäkin. Nyt kappaleiden jännite jää hieman liian epädramaattiselle tasolle. Vokalisti murisee ihan mallikkaasti, mutta puhtaiden vokaalien osalta mennään osittain metsään, sillä touhussa on liikaa nuhaista hyminää. Kappaleet ovat sinänsä tunnelmallisia ja taidolla tehtyjä, ollen toisaalta samalla hyvinkin ennalta arvattavia. Vaihtelu ja jyrkemmät kontrastit olisivat antaneet levyn tasaisuudelle ja turvallisuudelle tarpeellista vaaran maustetta. Viimeinen kappale sitten eroaakin muista: sillä kuullaan naisvokalistia ja riffittely keskittyy kuivahkoon säksättämiseen. Lopputuloshan on sitten nihkeä yritys matkia Lacuna Coilia ja vastaavia. Joka tapauksessa Glad to Be Dead on kohtalaisen tasalaatuinen levy ja tämän tyylisuunnan ystävät varmaankin löytävät tuotokselta monia miellyttäviä hetkiä.

Seppo Rautio