WHEN NOTHING REMAINS – As All Torn Asunder

 

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Solitude Productions

 

Onpa taas kerran bändillä typerä nimi. Kun kansivihkoon on vielä tungettu aimo annos goottilaisen kauhun kliseitä, on mieliala ennen kuuntelun aloittamista hieman epäileväinen. Eipä levyltä kuitenkaan mitään ihan onnetonta räpellystä ilmoille kantaudu. Tyylilajina näillä ruotsalaisilla on selkeälinjainen, maltillisella tempolla soitettu gootahtava doom metal varsin 90-lukulaisessa hengessä.

Rapeasoundisten riffien ja leijailevien kosketinmattojen johdolla kuljetaan niillä poluilla, joilla muun muassa Moonspell, Tiamat ja Paradise Lost kohosivat suureen suosioon. Eipä tämä kauhean kauas mene myöskään Swallow the Sunin ilmaisutavasta. Vokalisti käyttää tyylille tavanomaista, kohtalaisen selkeästi artikuloitua puoliörinää, parissa kohtaa kuullaan myös puhdasta vokalisointia. Siinäpä ne ainekset sitten alkavatkin olla.

Tasapainoisen tunnelmallista ja helposti seurattavaa musiikkia orkesteri on onnistunut luomaan, joskin hieman lisää syvyyttä ja särmää tähän hommaan kaipaisi. Nyt kun tunnutaan luottavan liikaa tasaisen tummaan tallusteluun, eikä omalaatuisten kipinöiden anneta säihkyä kovinkaan monessa kohtaa. Lisäksi, kun levyn kesto on seitsemänkymmentä minuuttia, häämöttää edessä vajoaminen keskinkertaisuuden suohon. Kuitenkin, jotain toimivaa tässä on. Paikoitellen haikea tunnelma tiivistyy hienoiksi pisaroiksi. Kannattaa siis antaa When Nothing Remainsille – edelleen typerästä nimestä huolimatta – mahdollisuus, jos tällainen synkeä herkistely kiinnostaa.

Seppo Rautio