WEDDING IN HADES – Misbehaviour

Wedding in Hades - Misbehaviour
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: BadMoodMan Music

Ranskan Wedding in Hades on ehtinyt toiseen albumiinsa. Tyylinä on goottisävyin varustettu doom, jolla brittiläisten esikuvien idolisointi on vahvasti pinnassa. Riffien laatu on kuitenkin kautta linjan heikohkoa, ja b-luokan My Dying Bride -pastissin leima on hieman turhan helppo lyödä yhtyeen otsaan. Tällainen hidastelu ja voihke voi olla parhaimmillaan veret seisauttavan kaunista, sekä samanaikaisesti makaaberia kuultavaa. Toisaalta, huonommalla toteutuksella haukotuksilta ei voi välttyä. Wedding in Hades putoaa valitettavasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Albumin tehokeinot (piano-introt, jousisoundein valittavat melankoliset synamelodiat ja tasaisin väliajoin toistuvat suvannot) ovat kaikki jo kymmeniä kertoja kuultuja. Lisäksi kiekko on harmittavan tasatempoinen läpi koko tunnin kestonsa. Vokalistin kuiskauksen ja kähisevän korinan välimaastossa seikkaileva äänenkäyttökin tuntuu levyn puoleen väliin tultaessa jo varsin tutulta. Ykkösbiisiä, tai sen puoleen erityisen heikkoakaan raitaa ei erotu. Misbehaviour onkin sitä kuulua tasaisen harmaata massaa.

Jos levy on hieman tasapaksu, ei se paremmalla sävellystyöllä vielä ongelmaksi muodostu. Wedding in Hadesin tapauksessa jatkuva brittidoomin haudoilla ryöstely alkaa kuitenkin ärsyttää poikkeuksellisen voimakkaasti. Lopputulos on väärällä tavalla masentava ja vesitetyn oloinen, eikä tästä jaksa juurikaan innostua. Nämä samat temput kun on tehty kuitenkin lukuisia kertoja huomattavasti tyylikkäämminkin. Ohi-sektoriin.

Markus Makkonen