WALL OF THE EYELESS – Through Emptiness

Wote_throughEmptiness
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: demo

Progressiivista ja tietyllä tapaa mietteliästä metallia esittää demollaan tämä ruotsalaisryhmä. Itse asiassa bändissä on vain kaksi jäsentä, joista toinen on rumpali ja toinen hoitaa vokalisoinnin ja muut soittimet. Musiikillinen anti löytyy kokeellisen melodeathin suunnalta, eli vertailuja voisi heittää vanhemman Opethin, Katatonian tai Edge of Sanityn suuntaan.

Äänitteen soundit ovat lämpimästi surisevat ja nakuttavat mutta samalla myös valitettavan tunkkaiset. Tästä kärsivät etenkin kitarariffit, joista jää puuttumaan se terävin potku. Myös rumpujen kuviot kuulostavat hieman vajaakuntoiselta napsutukselta. Toki tasaisemmissa kohdissa äänimaisema on positiivisella tavalla hieman Drudkh-tyyppisesti maanläheinen, mutta sitä tässä ei varmaankaan ensisijaisesti haeta. Myös tietynlainen epätasapaino vaivaa kappaleita, sillä rankempaa sahausta ja kauniita kitaramelodioita sekä akustisia näppäilyitä ei aina onnistuta kutomaan luontevaksi sulavaksi jatkumoksi.

No, kyseessä on kuintekin bändin ensimmäinen demo ja toiminnasta paistaa kuitenkin läpi kunnianhimo ja halu tehdä massasta erottuvaa tavaraa. Jokaisessa kappaleessa on myös runsaasti ideaa, eli varsinaisesti tylsää itsensä toistamista ei tarvitse pelätä. Kun nämä hienot elementit vielä kasaisi tukevamman perustan päälle, voisi lopputulos olla hyvinkin komeaa kuultavaa.

These Swedes are creating progressive metal that is also thoughtful in a certain way. Actually Wall of the Eyeless consists of two members: one is the drummer and the other is responsible for the vocals and other instruments. Musically I can hear traces of older Opeth, Katatonia and Edge of Sanity.

The overall sound on this demo is warmly buzzing and knocking, but unfortunately at the same time somewhat stuffy. This leads into lack of intensity and sharpness in the guitar riffs. Also the drum patterns sound a little powerless. On the other hand, during the more stable parts, the output reminds me positively of Drudkh in its earthy rawness, but I guess that isn’t the atmosphere the band is primarily trying to achieve here. Also some kind of unbalanced feeling disturbs the listening experience a bit, since the more aggressive attacks and beautiful guitar melodies, including acoustic passages, are not always tied together very naturally or smoothly.

Well, this is just the band’s first demo and I can hear real ambition behind these songs, as well as strong passion to make music that stands out of the hordes of typical metal bands. Every song has good ideas, so you don’t have to be afraid of hearing same things over and over again. If these fine elements were put on a more solid foundation, the result could be very amazing stuff.

Seppo Rautio