VOODOO GODS – Anticipation for Blood Leveled in Darkness

415762
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Saturnal Records

Nyt ollaan perusasioiden äärellä, death metalin nimittäin. Voodoo Gods on jo vuonna 2001 perustettu yhtye, joka ei tosin ole syntymänsä jälkeen julkaissut kuin yhden ep:n vuonna 2008. Nyt, kuutisen vuotta myöhemmin, julkaistaan yhtyeen ensimmäinen kokopitkä albumi Anticipation for Blood Leveled in Darkness. Eikä tässä kaikki, sillä vokaaleissa kuullaan myös yhtyeeseen tänä vuonna Behemothin Nergalin tilalle liittynyt George ”Corpsegrinder” Fisher, joka death metalin kuluttajille on varmasti tuttu Cannibal Corpsesta. Muiden jäsenten historiaa tosin yhtään väheksymättä, sillä miesten historiasta löytyy yhtyeitä kuten Manowar, Dies Irae ja Severe Torture joitain mainitakseni.

Entä itse levy sitten? No, kuten mainitsin niin tässä liikutaan perusasioiden äärellä. Musiikki on terävää, runnovaa ja sopivan melodista death metalia. Biisit etenevät sopivan rivakkaa tempoa, kitarat kiemurtelevat melodioita kuin myrkylliset käärmeet ja vokaalit messuavat päälle raa’an likaista sanomaansa. Kitaramelodiat, vinguttelut ja soolot piristävät kummasti muutoin brutaalin ja suoraviivaisen kuuloista runnomista. Tyyli tuo paikoin mieleen Dissectionin Reinkaos levyn, julistavien kertosäkeiden ja tarttuvien melodioidensa ansiosta. Corpsegrinderin vokaalit repivät oikein mukavasti vuorotellen välillä toisen vokalistin Seth Van de Loon ei niin matalan äänen kanssa. Äänimaailma on selkeä, mutta oikeissa kohdissa myös juuri niin brutaali kuin pitääkin.

Voodoo Godsin debyytti on kyllä todennäköisesti yksi paremmista julkaisuista tänä vuonna ja varsinkin omassa genressään. Harvemmin tulee vastaan uusia death metal -levyjä, joista jaksan innostua, mutta hyvä näin. Tylsiin hetkiin en levyllä juuri törmännyt, sillä aina mennään eteenpäin tai lyödään jotain uutta tiskiin. Toimiva, monitasoinen, brutaali, mutta silti melodinen albumi, joka pyörii soittimessa varmasti vielä toistekin.

Markus Mähönen