VOÏVOD – Target Earth

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Century Media Records

Joillakin bändeillä vain luonnostaan on se oma juttunsa. Siinä missä toiset kuulostavat siltä, että ne erikoisuutta tavoitellakseen yhdistelevät tietoisesti elementtejä genreistä x ja y, kaapaten samalla kainaloonsa menneisyyden aarreaitasta ainetta q, pystyvät tietyt yhtyeet vaivatta kaahaamaan ja tunnelmoimaan omissa maailmoissaan sen kummemmin korostamatta, että ulkokohtaisesti heidän musiikissaan voi olla elementtejä ties miltä laidoilta. Kanadan Voïvod kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään.

Pitkällä uralla seikkaillessaan tämä yhtye on ehtinyt sävyttää tarinoitaan thrashin, industrialin, post-punkin, grungen ja death metalin sävyin. Aina mukana on kuitenkin ollut oma outo kuorrutuksensa, josta ovat heijastuneet näyt tuntemattomista planeetoista, unet joita erikoiset elämänmuodot näkevät ja äänet, joita koneiden hallitsema kaupunki pimenevässä illassa ympärilleen kajauttelee. Reaalimaailman tapahtumiin palatakseni: siinä missä kaksi edellistä Voïvod-levyä (Katorz ja Infini) oli kasattu edesmenneen kitaristi Piggyn demottamasta materiaalista, nyt on käsillä albumillinen uuden kitaristin Chewyn kanssa tehtyä materiaalia. Mukana on myös alkuperäinen basisti Blacky, joten ainekset kovalle albumille ovat jo kasassa.

Pitää mainita, että en ole mikään pitkän linjan fani vuosikymmenten ajalta, itse asiassa olen vasta muutaman viime vuoden aikana alkanut ymmärtää tämän bändin hienouden. Sinänsä siis hirveää pakkoa, pettymyksen pelossa, pitää uudestakaan levystä ei ole. Mielenkiinnolla otin vastaan ensimmäisen kappaleen, levyn nimiraidan, joka lyhyen piipityksen jälkeen käynnistyy jykevällä bassokitaran jytinällä. Ja sitten mennään: Snaken tutut vokaalit, vähäeleisen karheat huudot, hoilaukset ja kuiskinnat antavat meiningille sen viimeisen nyrjähtäneen silauksen, minkä vuoksi suoraa uhomättöä tai pirteää viihdemetallia kaipaava yleisö kiertää Voïvodin kaukaa. Kappaleessa yhdistyy ahdistavan dystooppinen tunnelma, arat tunnustelevat sävyt ja komea kertosäe. Kertakaikkiaan hieno aloitus.

Yhtään huonoa kappaletta ei näistä kymmenestä biisistä (plus outro) löydy. Aloituksen lisäksi omiksi suosikeiksini nousevat svengaava Empathy for the Enemy, haikea Warchaic sekä rokkaava, lopussa tummasävyiseksi kääntyvä Resistance. Toisaalta, usemman kuuntelukerran jälkeen huomasin odottavani innokkaimmin levyn viimeisiä kappaleita Corps Étranger ja Artefact. Tämä taitaa olla niitä albumeita, joiden sävellyksistä löytää uusia piirteitä vielä pitkän tovin jälkeen ja joskus puolen vuoden päästä huomaa yllättäen pitävänsä kovasti biisistä, jota ensikuunteluilla piti melko keskinkertaisena. Tuotanto Target Earthilla on rapsakka ja kirkas, sopivan kaikuisa. Ehkä basson jylläystä olisi voinut nostaa vielä selkeämmin esille, vaikka hyvin se toki kuuluu nytkin. Riffeissä on eloa ja vinksahtaneisuutta, jolla tehdään sopivasti kunniaa Piggyn tyylille, mutta availlaan rohkeasti uusia ovia eikä vain katsella taaksepäin. Eläköön Voïvod, hyökkäyksenne kohteeseen Maa on onnistunut.

Seppo Rautio