VOICES – Voices From The Human Forest Create A Fugue Of Imaginary Rain

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Candlelight Records

Akercockea kaipaamaan jääneet saavat tämän orkesterin myötä hieman helpotusta menetykseensä, sillä David Gray, Peter Benjamin ja Sam Loynes muodostavat tämän, hieman mitäänsanomattomasti nimetyn orkesterin. Oma perehtymiseni Akercockeen on jäänyt vähäiseksi jostain syystä, mutta karkeasti ottaen lopun aikojen taiteellisemman Akercocken jalanjäljissä mennään.

Aluksi korville jotenkin iskee David Grayn pintaan miksattu rumputuli, ihan kuin tässä olisi kyse jostain modernista death/grindistä, vaikka näin ei toki olekaan. Tällä saralla lopputulos on samanlaista steriiliä läpsytystä kuin vaikkapa Morbid Angelillä on ollut viimeisimmillä albumeillaan. Kyllähän jamppa varmaan hommansa osaa, mutta korostuskeinot edustavat juuri sitä, mikä modernissa metallissa on pielessä. Kun tykityksen alla kuuluvaan musiikkiin oikein keskittyy, voi sen kuvailla olevan nyrjähtänyttä, aavistuksen kokeellisia sävyjä sisältävää brittiläistä extreme metalia. Paikoitellen tulee mieleen kovasti Anaal Nathrakin tyyli yhdistellä puhdasta laulua muuten myrskyisään metalliin, vaikka Voices on ehkä näistä kahdesta se hieman seesteisempi tapaus.

Kokeellisempi puoli tulee esiin polveilevissa kappalerakenteissa, mutta mitään progea Voices ei todellakaan ole, ja samoja pätkiä ei häpeillä toistaa urakalla. Vokaaleissa on kiinnostavia ulvaisuja ja epätoivon piirteitä, joihin ei useinkaan näin jyräävästi etenevässä nakutuksessa kuule. Naislaulu tuo mukavasti maustetta tunnelmallisiin kohtiin, jotka ovat itse asiassa Voicesin vahvuusaluetta selvästi. Mättöpuoli on se, joka tällä levyllä haukotuttaa eniten, riitasointuisesta kikkailusta huolimatta. Soundipuolikin on yksinkertaisesti liian steriili ja hampaaton. Voices on debyyttinsä puolesta ihan kiinnostava yhtye, mutta huipulle on vielä matkaa.

Jaakko Marttila