V/A: Magic A Tribute To Ronnie James Dio

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Magic Circle Music

Tuskin ovat hautajaiskielot ehtineet kunnolla kuihtua Ronnie James Dion haudalla Los Angelesin Forest Lawn Hollywood Hillsin hautausmaalla, kun Manowar-mies Joye De Maio pläjäyttää markkinoille tribuutin ”ystävänsä” muistolle. Tämä rahastuskokoelma luonnollisesti suututti Ronnien Wendy-lesken.

Miten joku voi kuvitella tekevänsä kokonaisvaltaisella tavalla kunniaa kymmenen kappaleen kokoelmalla heavy metal -arkkitehdille, jonka uraan ovat mahtuneet muiden muassa sellaiset pikkuruiset, jo kaikkien unohtamat ug-bändit kuten Black Sabbath ja Rainbow, Diosta puhumattakaan?

Sen paremmin tässä tehtävässä ei kyllä onnistunut Century Mediakaan kymmenen vuotta sitten julkaisemallaan Holy Dio -tribuuttilla. Jotkut ihmiset yksinkertaisesti vain ovat liian isoja minkäänlaisille tribuuteille, oli niillä lähiomaisten hyväksyntä tai ei. Ja ne albumithan ovat joka tapauksessa jo olemassa.

Vaikka kokoelma onkin pykätty kasaan kovalla kiireellä, ei kusipäisiä kakaroita De Maion oman levylafkan bändejä esittelevälle Magic-tribuutille ole onneksi siunaantunut. Voidaan puhua kymmenestä keskiverrosta oppilaasta, jotka eivät oppi-isänsä perintöä häpäise, mutta eivät suoranaisesti loistakaan.

Parhaiten onnistuu Manowar Heaven And Hell -lainallaan, joka tuo vanhaan Black Sabbath -klassikkoon DeMaion muskeleiden verran manorwarmaista mahtipontisuutta ja voimaa. Crosswindin a Light in the Dark muistuttaa onnistuneesti Rainbown vaikutuksesta esimerkiksi Acceptille. Myös Harlet tavoittaa hyvin Dion ytimen Straight Throught the Heart -tulkinnallaan. Ei kokoelman muidenkaan yhtyeiden versioissa mitään vikaa ole. Tribuutit nyt vain sattuvat yleensäkin olemaan kertakaikkisen yhdentekeviä julkaisuja, ja etenkin Magicin tarpeellisuutta ja tarkoitusperiä minun on kerrassaan vaikea käsittää

Tuure Heikkilä