Usko, Horse Latitudes, Loinen, Unkind Vastavirta-klubi, Tampere 11.1.2013

Seppo: Tämän illan alkupuoli oli poikkeuksellisen bassovoittoinen. Kolme ensimmäistä bändiä nimittäin luottivat kielisoittimien osalta kahteen bassoon eikä kuusikielistä käytetty heidän soitossaan lainkaan.

Ensimmäisenä lavalla jytisteli Usko, melko tarkalleen kymmenen aikoihin starttaillen. Tässä vaiheessa paikalla oli jo muutamia kymmeniä ihmisiä, ja varovaisen hyväksyvää nyökkäilyä Uskon meininki aiheutti, vaikka hieman jäykkä tunnelma vielä tässä vaiheessa hallitsikin. Bändin pelkistetty, junttaava suomenkielinen sludge hakkasi ja raastoi ihan kelvollisesti. Vokalistin ahkera eläytyminen kiemurteluineen ja kärvistelyineen käväisi välillä komiikan puolella, mutta yritystä Uskolla ainakin piisasi. Soundit olivat kovat ja iskevät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuvassa: Usko

Vielä kovemmalla paineella päälle iski Horse Latitudes. Kolmikon tuhoa enteilevä doom metal on periaatteessa ihan mielenkiintoista, mutta itselleni jäi tästäkin esityksestä jotain puuttumaan. Ehkä kappaleet vain eivät pääse sille tasolle, mitä en muualta olisi kuullut kiinnostavammin tehtynä. Bändi voisi myös rokata vähän enemmän kaiken jylhyyden seassa. Toisaalta huomasin pitäväni eniten juuri viimeisenä kuullusta kappaleesta, jossa monotoninen jyräys onnistui kehittämään tarpeeksi hurjan, armottoman ja uhkaavan tunnelman. Myös rumpali-vokalistin hoilaus kuulosti paremmalta kuin äänitetyiltä kappaleilta kuulemani laulanta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuvassa: Horse Latitudes

Loinen olikin sitten varsin piristävä tapaus. Peruspalikoista kasattu mutta eläväisen rytmillinen, hypnoottinen ja hidas doom-punk-sludge piti otteessaan ja bändilläkin näytti olevan hauskaa. Etenkin vokalistin heiluminen, ryömintä, makailu ja lavan edessä vaeltelu vahvistivat hienoa sekopäisyyden tunnelmaa. Hävettävän vähän olen tähän bändiin jaksanut tutustua, mutta ainakin nyt paketti toimi mainiosti: Loisen shamanistinen, mantramainen, kehää kiertävä, itsetuhoinen, mudan läpi tarpomaan pakotettu suomenkielinen tuhorock teki mieleeni ison plusmerkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvassa: Loinen

Tuukka: Illan huipentanut Unkind esitti aggressiivista ja tanakkaa hardcore-crustia, johon elävyyttä toivat erityyliset huutajat. Bändin otteista huomasi rutinoituneen ja varman otteen, mutta se ei silti välittynyt täydellä voimalla ulosantiin. Musiikki puksutti jykevästi kuin veturi, mutta koko ajan lähes samaa raidetta, tasaisesti ilman yllätyksiä ja huippukohtia. Väkevyyttä ja aivan riittävää raskautta toki piisasi, mutta viimeinen, ruutitynnyrin sytyttävä kipinä puuttui. Osasyynä tähän laimeahkoon fiilikseen saattoi olla edeltävän Loisen esitys, joka kulki aivan eri sfääreissä. Lisäksi tunnelmaan vaikutti yleisömäärä, joka olikin suoraan sanoen hävettävän pieni. Tästä ei toki ollut syyttäminen yhtyeitä, vaan kaupungin keikkatarjonta sattui olemaan tänä iltana varsin mielenkiintoinen, eikä väkeä toki joka paikkaan riitä.

Ps. Relapsen PR-osasto sai jotenkin tietoonsa aikeemme keikkaraportin tekemisestä ja he pyysivät Unkind-kuvat ennakkokatseluun. Otokset eivät läpäisseet seulaa, ja oikeustoimien uhan alla jouduimme jättämään ne julkaisematta. Eturivin poikien partakarvojen asennot ja rastapatukoiden kulmat suhteessa valoihin eivät kuulemma olleet optimaaliset.

 

Teksti: Seppo Rautio & Tuukka Termonen

Kuvat: Tuukka Termonen