TYRANT’S KALL – Dagon

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Belgialainen Tyrant’s Kall herättää ensinäkemältä samanlaisia epätoivoisia tuntemuksia kuin tuhansien muiden H.P. Lovecraftin teksteistä inspiraatiota ammentavien yhtyeiden nimien, tekstien ynnä muiden sellaisten näkeminen. Montako cthulhubändiä ja ygomoghthothot-jotain maailmaan mahtuu kunnes Lovecraftin painajaismaiset hahmot hymyilevät muropaketeissa yhdessä Disney-hahmojen ja Tony Tiikerien kanssa? Lovecraft on kärsinyt samanlaisen inflaation inspiraation aiheena musiikin suhteen kuin Tolkien 90-luvulla. Nyt kävi hyväksi onneksi kuitenkin niin, että musiikillisesti Tyrant’s Kall on erinomaista doomin ja death metalin sekoitusta, kallistuen enemmän kuitenkin tuonne likaisen death metalin puolelle, että eiköhän Suuret muinaiset anna Lovecraft-viljelyn tällä kertaa anteeksi.

Kappaleet ovat melko nopeatempoisia runttauksia joissa on mukana myös melko vahva groove ja jamittelu, mutta mihinkään älyttömään kaahaukseen tai kikkailuun soittaminen ei kuitenkaan missään vaiheessa mene. Musiikissa on koko ajan tietynlainen henki mukana, sellainen aistittava likainen ja lämmin suokuumeen löyhkä, mikä tuo kyllä hyvän tunnelman. Vokaalisuoritukset levyllä ovat erittäin hyvin tehty, nyt Esmee Tabasco rääkyy ja murisee oikein asiallisesti. Vasta muutamista puhtaista laulukohdista tajuaa kiinnittää huomiota, että mikrofonin varressa onkin naisihminen. Äänimaailma on erittäin murea, vaikka ehkä hivenen puuroinen, joskaan ei häiritsevästi. Välillä minulla oli kuitenkin vaikeuksia erottaa bassoa taustalta.

En tiedä herätetäänkö tällaisella jumalattomalla melulla vielä Cthulhua aioneita kestäneestä unestaan kultaisesta R’lyehistä, mutta kyllä tällä varmasti pieniä painajaisia saadaan aikaiseksi myös vanhassa tähtienvälisessä kuomassamme. Alkuun tulleet ennakkoluulot karisivat nopeasti, sillä tämä levy sisälsi lopulta oikein erinomaista ja tunnelmallista death metalia.

Tyrant’s Kall from Belgium awakens some desperate thoughts within me, just like all the other bands from a lot of thousands, who use H.P. Lovecraft’s texts as inspiration for band names, lyrics etc. How many cthulhu bands and ygomoghthothot-somethings this world is capable to withstand, until Lovecraft’s nightmarish entities smile on the boxes of cereals alongside with Disney characters and Tony Tigers and whatnots? Lovecraft has suffered the same kind of inflation as a source of inspiration like Tolkien in the nineties. Luckily, in this case it just so happens, that musically Tyrant’s Kall is an excellent mixture of doom and death metal, leaning more to that dirty side of death, so I guess that Great Old Ones will forgive all Lovecraft exploitation this time.

Songs are pretty fast with their tempo and they also have some good grooving and nice jamming in them, but they don’t go to any insane speeds nor there not any stupid and unnecessary gimmicks on the songs either. All of the time there is this certain kind of feeling in the music, a sense of repugnant and warm swamp fever, which really brings up some good vibes. Vocal performances are very well done; vocalist Esmee Tabasco’s shrieks and growls are very top notch. On the first time listening you realize only from the parts with clean vocals, that it’s actually a mythic specimen of our opposite sex who is handling the mic duties on this album. This record sounds pretty good, with quite low and distorted instruments, although sometimes they can be bit muddy, but not to a fault. Sometimes I had little problems distinguishing the bass from background.

I don’t know if this ungodly noise will wake up Cthulhu from his aeon long slumber in the golden city of R’lyeh, but I think it’ll give some brutish nightmares for our interstellar buddy. All the prejudices I had in the beginning quickly left me, as this record actually contained some very excellent and atmospheric death metal.

Aleksi Vaittinen