TURBO: One Way (uudelleenjulkaisu)

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Metal Mind Productions

Puolalaisen Turbon levytyksistä ainakin Ostatni Wojownik, josta legendaarinen Noise levy-yhtiö julkaisi englanninkielisen version nimellä Last Warrior, lienee Turbon katalookista tutuin julkaisu kasariaikana metallista innostuneille suomalaisille, koska tuota vuonna 1988 julkaistua albumia löytyi suhteellisen helposti täkäläisistäkin levykaupoista.

Last Warrior oli todella mahtavan aggressiivista, eeppistä, teknistä ja okkultistakin thrash metalia. Ilkeä-ääninen vokalisti Grzegorz Kupczyk oli mukana vielä vuosi Last Warriorin jälkeen julkaistulla Epidemic-albumilla, jonka jälkeen irtaantui yhtyeestä puoleksi vuosikymmeneksi vain palatakseen takaisin kotiin vuosiksi 1995—2007.

Metal Mind on julkaissut Turboa ahkeraan tahtiin. Turbo-albumien lisäksi muutama vuotta sitten ilmestyi monumentaalinen 14-CD:n boksi. Itselleni riittäisi mainiosti debyyttialbumi Doros³e Dzieci ja ennen Ostatni Wojownikia ilmestynyt Kawaleria Szatana, mielellään alkuperäispainoksina.

One Way on Turboa vuodelta 1992, ja itse asiassa viimeinen levy ennen väliaikaista hajoamista. Kristallinkirkkaana vaikuttajana polakeille ovat olleet nuo ihmeelliset Sepulturan viidakkopojat Beneath the Remains -ajalta. Vokalisti-kitaristi Woythin ääni on Kupczykiä länsimaalaisempi, mutta silti reilu Puola-korostus hänenkin hieman yksiulotteisessa karjunassaan kuuluu. Kappaleissa ei sen kummempaa vikaa ole, jos edellä mainittu Sepulturan palvonta ei häiritse liikaa.

Last Warrioriin verrattuna yhtyeen ote selvästi suoraviivaisempaa, mutta lyyrinen anti ei ole läheskään niin kryptisen monimuotoista. Blasphemy-kappaleessakin lauletaan aivan muusta kuin pitäisi! Itse biisissä sen sijaan yhdistellään Sepukoitten lisäksi myös Into the Pandemonium -aikaista Celtic Frostia.

Turbon thrash vaikutti olevan One Wayn julkaisuajankohtaan nähden parisen vuotta muuta maailmaa jäljessä. Levy ei siis sisällä funkkia tai muuta kokeellista paskaa, ainoastaan pieteetillä tehtyä Sepu-thrashiä! Tapaus on tietenkin näin jälkikäteen, thrash metalin renessanssiaikana pohdiskeltuna osoittautunut pelkästään hyväksi asiaksi, vaikka levy aikoinaan myynnillisesti floppasikin.

Tuure Heikkilä