TUKKANUOTTA – Poika ja pilves [EP]

384438
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Stay Heavy Records

Sekakäyttöä, metallimaailman kliseitä, hassuja riimejä ja nopeaa metallia – kuulostaako tutulta? Näistä aineksista pitkälti koostuu helsinkiläisen Tukkanuotan viides julkaisu, Poika ja pilves-ep. Kallion kadut ja Kontulan kaaret lienee olevan näille jannuille arkipäivää, ainakin mitä musiikkiinsa on uskomista. Myös pappismiesten erinäisiä edesottamuksia käydään läpi tällä julkaisulla ja huorin tehdään taas kerran. Meno muistuttaa hengeltään paikoitellen muuan Gambina-partion toilailuja, joskin tämä porukka hoitaa hommansa puhtaasti metallisena.

Kappalemateriaali koostuu viidestä teoksesta. Päihdeputken aloittaa Bodomlärvi, joka pitää sisällään hyvin thrash metal-pitoista tukanpyöritystä. Jo levyn alusta asti on selvää, missä mennään – groovaavan julmia riffejä, tuplabasareita ja örinävokaaleita. Jopa bongin porinaa kuullaan tällä julkaisulla.  Trippijuhla-niminen toisena tuleva kappale tarjoilee yllättävän herkullista, hieman black metal-tyylistä kitaraliidiä. Levyn puolesta välistä eteenpäin ei sitten juuri mitään merkittävää mieleen jääkään ajoittaisia hauskoja riimejä lukuun ottamatta, joista tosin saisi mielellään paremminkin selvää.

Tukkanuotan tuotanto toiminee humoristisemman metallin ystäville mainiosti, eikä tämä EP ole harha-askel yhtyeen valitsemalla tiellä. Allekirjoittanut ei kuitenkaan tätä lättyä jaksa paria kertaa enempää soittimessa pyöräytellä. Sanoitusten lukeminen tuo kyllä hymyn huulille illanistujaisten tiimellyksessä lueskeltuna, mutta itse musiikillinen tarjonta rajoittuu pariin mieleenpainuvaan hetkeen. Tämäntyyppinen riffittely on kuultu jo moneen kertaan aiemminkin paremmin esitettynä. Toisaalta, tarvitseeko tällaisen musiikin aina niin vakavaa ollakaan?

Markus Haapaniemi