TUHKAUS: 7″

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Roku Records / Psychedelica

Koska en ollut aikaisemmin kuullut yhtyettä lankaan, niin odotukset Tuhkauksen seiskaa kohtaan olivat epämääräiset. Laulajan ”maineen” perusteella odotin kuitenkin huomattavasti räkäisempää räyhäämistä, jotain Noituus-tyylistä lo-fi -grindiä. Mutta osittain juuri tuosta ennakkoasenteesta johtuen Tuhkauksen esikoislevy kuulostaakin varsin siistiltä ja kontrolloidulta, mikä ei tässä tapauksessa kuitenkaan merkitse mielenkiintoisuuden vähenemistä. Veikin laulu on toki entisensä eli kaukana siisteydestä, mies karjuu tälläkin kertaa todella rujosti ja melko monotonisesti. Tyyli jakaakin varmasti mielipiteet kahtia, enkä ole itsekään joka päivä ihan varma pidänkö siitä.

Tuhkauksen musisointi luottaa perinteiseen, Discharge-pohjaiseen hardcoreen, ja soitanta kulkee todella jykevästi ja dynaamisesti. Biiseissä on jopa melodista pohjavirettä, ja juuri sitä vasten peilattuna tuo Veikin ajoittain jopa kirkumista lähentelevä kärinä tuntuu todella äärimmäiseltä ratkaisulta. Mutta ajan kanssa olen kyllä huomannut jopa pitäväni yhdistelmästä. Sanoitusteemojensa puolestakin yhtye luottaa perinteisiin hieman liiankin kanssa, sillä mitään yllättäviä neronleimauksia ei näistä lähinnä sotia käsittelevistä lyriikoista löydy. Mutta onneksi myös lestadiolaiset saavat huutia. Joka tapauksessa biisien aiheet tuntuvat turvallisuudessaan jopa laskelmoiduilta, mutta ainakin ne uppoavat bändin kohderyhmään kuin veitsi voihin. Enkä voi väittää, että itsekään kovin paljon muuta tämänkaltaisen mesomisen sanomaksi kaipaisin. Mutta olisikohan kuitenkin kannattanut harkita vielä hetki, kannattaako levy aloittaa – ja lopettaa – sireenien ulvonnalla, pommien paukkeella ja konekiväärin säksätyksellä…?

Tuukka Termonen