THRASHER DEATH: Slaver

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: I Hate Records

Puolalaisten thrash-aarteiden Indiana Jonesina on tähän asti toiminut lähinnä sikäläinen Metal Mind Productions, mutta maan muinaismetallivaranto vaikuttaa sen verran ehtymättömältä, että rikkauksia mahtuu tonkimaan myös ulkomaalaiset puulaakit.
Ruotsalaisen I Hate Recordsin metalliarkeologit ovat iskeneet hakkunsa Thrasher Death -löydön yhteydessä mielenkiintoiseen mineraaliin. Varsinkin Women Die -demon metallipitoisuudesta 40 % koostuu vanhasta Voivodista, 40 % Astaroth-tyylisestä vauhdikkaasta hillittömyydestä ja loput 20 % on silkkaa mielipuolista aggressiivisuutta.
Demokokoelman materiaali on taltioitu cd:lle ikävän epäkronologisessa järjestyksessä: ensin kuullaan vuoden 1988 demo Women Die, seuraavaksi vuonna 1987 ilmestynyt demonstraatio You Must Die ja viimeisenä ug-rottien herkkupaloina neljä ennen julkaisematonta biisiä vuodelta 1986 sekä yksi liveveto.
Ratkaisu on sikäli ymmärrettävä, että Women Die on kiistatta koko kasan paras, ja asettaa näin ollen kuulijan odotusarvot korkealle myös muun aineiston suhteen. Valitettavasti You Must Die ja ennen julkaisemattomat kappaleet eivät onnistu uhkaamaan Women Dien tiukkaa thrash-mielettömyyttä. Yhtyeen alkuaikojen tyyli paljastuu aika tylsähköksi power-heavy metalliksi, eikä vielä ensimmäisellä demollakaan iske kunnolla kipinää.
Hulluus siis räjähtää kunnolla liekkeihin kokiksen aloittavalla Women Die -demolla. Jo intro The Abyss of Suffering on nerokas tiivistelmä Celtic Frostin Dance Macabresta. Vokalistit (kitaristit Dick Hareth ja Sin Mordel) raakkuvat täysin irti kahleista. Solistit käyttävät ääntelyitään tehostaakseen reilusti kaikua ja remahtavat toisinaan pirullisiin naurun käkätyksiin. Ja kun rytmiryhmäkään ei ole saanut raivotautirokotusta, ollaan jossain hyvin epäsovinnaisen ja uniikin thrash metalin ytimessä.
Riippuu siis täysin ug-rotan omasta vannoutuneisuusasteesta onko valmis maksamaan Women Dien seitsemästä biisistä täyden albumin hinnan. Metamorfoosi analogisesta digitaaliseksi on onnistunut yllättävän hyvin demonauhojen vanhuuden huomioon ottaen. Seuraava I Hate Recordsin Puola-löytö soisi olevan Exorcist, joka teki 80-luvun lopulla kaksi erinomaista demonauhoitusta Voices from the Graves ja After the North Winds.

Tuure Heikkilä