Thenighttimeproject – Pale Season

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Debemur Morti Productions

Thenighttimeproject laitettiin alulleen Ruotsin Avestassa vuonna 2010, jonka jälkeen eponyymi esikoisalbumi antoi odotuttaa itseään aina vuoteen 2016 saakka. Bändin perustajana toimi Katatoniassa reilun vuosikymmenen ajan kitaristina vaikuttanut Fredrik Norrman, joka on edelleen aktiivisesti mukana myös Uncannyn ja October Tiden riveissä. Käsillä oleva Pale Season on yhtyeen toinen täyspitkä, jonka ranskalainen Debemur Morti Productions saattelee maailmalle kutakuinkin tänään.

Siellä ja täällä Thenighttimeprojectia on luonnehdittu Norrmanin aiemman bändin Katatonian johdannaiseksi tai sivutuotteeksi, mikä ei välttämättä mene kauheasti ohi maalistaan. Alkusoitonomainen Hound salaa säveltäjä-kitaristin taustan suhteellisen hyvin, mutta toisena tuleva Rotting Eden elävöittää mielleyhtymät Norrmanin vanhaan bändiin – jopa niin hyvin, että ilman ennakkotietoja mainittu kappale olisi mennyt läpi myöhempien aikojen Katatonian luomuksena.

Paholainen piilottelee yksityiskohdissa, sanotaan. Pintapuolisesti kuunneltuna Pale Season vaikuttaa viihtyvän häiritsevän hyvin samoissa tummissa vesissä kuin huomattavasti tunnetumpi maanmiehensä, eikä oma identiteetti tunnu olevan kovinkaan kummoisissa kantimissa. Tarkemmalla kuuntelulla pinta antaa periksi ja alta paljastuu Thenighttimeprojectin omat kasvot. Norrmanin melankoliset kitaramelodiat näyttelevät toki kappaleissa melkoisen hallitsevaa roolia, mutta huomattavan lisänsä bändin sointiväriin tuovat myös eteeriset koskettimet, eläväinen basso ja ennen kaikkea Alexander Bäcklundin laulu. Tämän myös Letters from the Colony -bändistä tutun vokalistin tulkinta on monestikin se tekijä, joka niin sanotusti nostaa kappaleen seuraavalle tasolle.

Thenighttimeprojectin toisen täyspitkän suurin rasite on tietynlainen tasapaksuus, mikä on toki mahdollista tulkita hyveeksi levyn teeman valossa: Pale Season ei viittaa nimessään pohjoisen pallonpuoliskon kausikiertoon kuuluviin kalpeisiin ja harmaisiin kuukausiin, vaan enemmänkin ihmispoloisen elämänkulun vähemmän tapahtumarikkaisiin aikoihin – toisin sanoen vaikuttavien tapahtumien väliin jääviin vuosiin, jolloin ei tapahdu oikein mitään merkityksellistä. Tässä mielessä voisi sanoa, että levy heijastelee teemaansa enemmän tai vähemmän täydellisesti, mutta riittääkö se kuittaamaan kirkkaimpien huippukohtien puuttumisen? En usko.

Yhdeksän kappaletta ja melkein viidenkymmenen minuutin keston omaavalla Pale Seasonilla on toki tasaisen onnistuneesta linjasta erottuvat kappaleensa, kuten levyn nimikkokappale ja Draconian-laulaja Heike Langhansin esittämä Signals in the Sky, mutta viimeinen silaus jää puuttumaan. Kenties haikailen hieman liikaa Katatonian kulta-aikojen suuntaan, mutta meillä kaikilla on taakkamme.

Oli miten tahansa, Thenighttimeproject tarjoaa toisella albumillaan hienon matkan muistojen pölyttyneelle osastolle. Melankolinen ja surumielinen ruotsalaissaundi toimii, eikä tuoreemman progen suuntaan viittaavat elkeet häiritse ollenkaan. Päinvastoin. Jään innolla odottamaan sitä kolmatta ja vaikeaa täyspitkää.

Harri Linnera