THE UNDIVINE – Delusional Noise

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Suomalaiskokoonpanon toinen täyspitkä on kahteen osioon jaettu teemalevy mielenvikaisuudesta. Debyyttiä kuulematta pelkästään tämä informaatio saa minut lähes vakuuttuneeksi siitä, ettei The Undivine pysty suoriutumaan urakasta kunnialla. Ensimmäisellä puoliskolla käsitellään substanssien, pelon ja vainoharhojen tuottamaa tulosta, toisella puolikkaalla niin sanottuja ”mekaanisia avaimia”. Eikö kuulosta helpolta tehtävältä säveltää kyseinen teos? Floppaamisen riski on suuri, niin kuin mielestäni teemaltaan suppeasti rajatuilla levyillä yleensä on.

Death- ja thrash metalia tribalgrooveen yhdistelevä orkesteri hämmentää minua täysin. Tribalgroove on käsitteenä ainakin minulle täysin uusi. Delusional Noisen yhteydessä tulee kyllä mieleen erään brasilialaisyhtyeen heimokytkökset. Älä hätäile vaikket kyseisen bändin suuri ystävä olekaan. Lähinnä vain perkussioiden käyttö ja didgeridoon sointi luovat tämän assosiaation. Mistään apinoinnista ei ole nyt kyse vaan edellä mainitut instrumentit ovat perustellut tälle äänitteelle.

Kielisoitinkuviot eivät ole mitään yksinkertaisimpia, mutta taitavasti soitettuna rullaavia. Toki ihan junttariffiäkin mukana on. Kaksi kitaraa luovat paikoin ovelia kontrasteja, joita ei ensikuulemalla huomaakaan. Muutenkin Delusional Noise tuntuu aukeavan pikkuhiljaa näennäisen helppouden takaa. Vaikka levy on jaettu kahteen osaan, ei se hirveästi musiikillisesti kuulu. Hieman painostavampi jälkimmäinen osio on. Johtunee lähinnä instrumentaalista levyn nimeä kantavasta tempoltaan rauhallisemmasta päätösraidasta.

Kylläpäs pääsi viime vuonna debyyttinsä julkaissut The Undivine yllättämään kokonaisvaltaisella osaamisellaan. Kun rima on asetettu tarpeeksi ylös, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa; tippua tai tyrmätä. Aika tuskin tulee tätä levyä syömään, ei musiikillisesti, eikä teemoilta. Sen verran moniongelmaista porukkaahan me ihmiset suurimmaksi osaksi olemme. Ei voi muuta kuin katsoa omia pelkoja silmiin, toivoa bändille pitkää ikää ja odotella seuraavaa julkaisua!

Hannu Marila