THE PHYSICISTS: Observation

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inverse Records

Missähän vaiheessa genremäärittelyt alkoivat mennä parodian puolelle? Kotimaisen The Physicistsin musiikilliseksi linjaksi on määritelty niinkin tekaistun oloinen tyylisuunta kuin tiedemetalli! Astronautteja ja kaavoja vilisevä kansilehtinen saattaa sekin yhtyettä hieman outoon valoon, tiedemiehiksi pukeutuneesta bändistä puhumattakaan.

Musiikillisesti tiedemetalli kuulostaa pehmeämmän industrialin, särökitaroiden ja häpeilemättömien pop-melodioiden hiukkaskiihdyttimen kokoon survomalta kokonaisuudelta. Ikään kuin 22 pistepirkko jammailisi The Kovenantin kanssa fysiikan laitoksella. Melko perverssiä materiaalia siis. Erikoisesta asetelmasta huolimatta, tai kenties juuri siitä johtuen, Observation kuitenkin toimii. Debyytin yleisvire on kauttaaltaan perin vinksahtanut, useimmiten kuitenkin tanssittava. Se katselee musiikkia ikään kuin liian suurten pullonpohjalasien takaa ja näkee kaikki kappaleen rakenteelliset elementit enemmän tai vähemmän vääristyneenä. Yllättäen tieteisjargonilta vaikuttavat sanoitukset ovatkin albumin selkeintä antia. Musiikista löytyy kuitenkin dynamiikkaa kosolti, eikä erikoisuudentavoittelu tunnu menevän missään vaiheessa itsetarkoitukselliseksi. The Physicists voikin hyvällä omalla tunnolla sanoa olevansa ainutlaatuinen yhtye ja se on tänä päivänä jo varsin paljon.

Observation on hämmentävä ja kiehtova albumi samanaikaisesti. Come to the Sabbath, Oppenheimer ja Einstein Intoxicated ovat jokainen mitä mainioimpia kappaleita. Toisaalta perinteisempää indurynkytystä muistuttava High Frequency, tai valssikompin kanssa junnaava päätösraita The Cripple tulevat puolestaan useimmiten hypättyä yli. Voidaankin sanoa, että The Physicists iskeekin juuri hiipivämmällä ja kierommalla materiaalillaan. Sen se tekee kuitenkin siinä määrin hyvin, että pari keskinkertaisempaa renkutusta voidaan antaa anteeksi. Alussa ihmettelemäni tyylimääritelmäkin voidaan siis pitkin hampain tässä tapauksessa hyväksyä. Yhtyeenä The Physicistsin kaltainen outolintu on näinä tasapäistämisen aikoina mitä tervetullein. Tieteelliset teemat voivat tuntua monista vierailta, mutta eivätpähän ainakaan laula iänikuisesti perseistä.

Markus Makkonen