The MAN-EATING TREE: Vine

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Cobra Records

Kun Sentenced laskettiin haudanlepoon, odotin kaikkein vähiten uutta projektia juuri Vesa Rannalta. Mutta näinhän elämässä monesti käy, että jotkut asiat tuppaavat yllättämään ikään kuin ”puun takaa”, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa että haudan takaa? The Man-Eating Tree koostuu oululaisista muusikoista, jotka kaikki ovat jo hankkineet statusta aikaisemmissa bändeissään. Mitä sitten bändillä on tarjottavanaan, onko konsepti jotain täysin uutta ja mullistavaa?

Bändin soundi omaa haikuja oikeastaan kaikkien soittajiensa nykyisistä tai entisistä orkestereista: Janne Markus (Poisonblack), Heidi Määttä (Embraze), Tuomas Tuominen (Fall of the Leafe), Mikko Uusimaa (Reflexion) sekä Vesa Ranta (Sentenced). Jos tyyliä pitäisi luonnehtia, voisin sanoa sen olevan aavistuksen progressiivista, goottista, tunnelmallista heavyä. Debyytiksi tuotos on ihan kelvollinen, erittäin tasainen levy jolla ei ole huikeita huippukohtia, mutta ei totaalisia pohjanoteerauksiakaan. Tässä on ongelmansa, iso osa ratkaisuista on aivan liian tavanomaisia jotta kuulijana jaksaisi innostua. Toisaalta tasaisuus pelastaa kokonaisuudesta loppujen lopuksi yllättävän paljon. Reippaampia irtiottoja olisi vain toivonut enemmän, nyt albumi vaikuttaa jopa aavistuksen laskelmoidulta.

On Vinella silti hetkensäkin, hieno Of Birth for Passing, The Moody Bluesilta lainattu upea cover Nights in White Satin joka sopii bändille todella hyvin, se täytyy myöntää. Puolessavälissä olevassa King of Julyssa bändi tuntuu hetkellisesti pääsevän irti oikein kunnolla ja kappale on siksi miellyttävä poikkeus levyn yleislinjaan. Tide Shift toimii mielestäni myös komeasti, mutta loppuosa albumista vajoaa siihen samaan turvallisuuden suohon missä alkuosakin levystä tarpoo.

Tuomas Tuomisen hienot vokaalit pelastavat paljon, niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä vain kuulostaa siltä että vokaalien osalta samat eväät on syöty levyä tehdessä useaan kertaan. Koskettimet tuovat soundiin hyvin ulottuvuutta ja ehdin itse jo toivoa kun The Man-Eating Treetä markkinoitiin progempana heavynä, että bändi olisi rohkeammin lähtenyt rakentamaan soundiaan tämän konseptin ympärille. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan nyt lopputulos on enemmän melankolisen heavyn muottiin rakennettu. Vine on varsin lupaava ensimmäiseksi levytykseksi, mutta mielestäni seuraavalle albumille on syytä kaivaa pussin pohjalta uusia konsteja, orkesterin nimekäs soittajakaartikin jo suorastaan vaatii sitä

Niko Karppinen