THE HOWLING VOID – The Womb beyond the World

HowlingVoid
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Solitude Productions

Syvyyksiin kurkotellaan nyt. Pimeyteen käperrytään, arasti vilkuillaan, epätoivon alhossa laahustetaan. Kyse on siis amerikkalaisen yhden miehen funeral doom -projektin kolmannesta levystä. Turha siis odotella rentoa yhteissoittoa, räväkkää riehuntaa tai pilkettä silmäkulmassa.

Puhtaan funeral doomin lisäksi ääniraidoilta leijailee runsaasti syntikkatunnelmointia ja elokuvamusiikkia muistuttavaa maalailua. Kokonaisuutena jälki on tasaisen laadukasta ja komeaa. Miinuksena pitää mainita tietynlainen laiskuus ja jopa keveys. Eihän tällaisessa musiikissa ole tarkoituskaan tapahtua paljon, mutta haaveileva teemojen toistaminen jää tässä tapauksessa tavallaan puoleen väliin: ei synny huimaavan eeppisiä tunnelmia eikä toisaalta synkempi puoli muserra tarpeeksi totaalisesti. Vokalisointi on totta kai hidasta murinaa, joka on selvimmin esillä ensimmäisellä raidalla ja katoaa vähitellen jonnekin. Viimeinen kappale onkin pelkkää syntikkamattoa. Enimmäkseen kyse on siis instrumentaaliesityksestä, jossa kosketin- ja kitaramelodiat etenevät verkalleen eikä paljon muuta neljän kappaleen aikana tapahdu. Kohtalaisen onnistunut ja yhtenäinen tunnelmallinen levytys tässä on kyseessä. Välillä vain tuntuu, kuin kuuntelisi hemmetin pitkää ambient-introa.

Here one can reach for the depths of the soul. Time to curl up in the darkness, make shy glances, wander in overwhelming hopelessness. In other words, this is third album from an American one man project called The Howling Void, and the music is funeral doom. So, there’s not going to be any band members jamming together or energetic rampage to be heard here.

In addition to pure funeral doom, on these tracks one can also find synth-driven atmospherics and soundtrack-like musical patterns. In entirety the result is well-executed and elegant sounding. On the negative side I must mention a certain kind of laziness and even lightness. Of course, in music like this, there’s not supposed to be much going on, but this kind of dreamy repetition of themes leaves the listener in this case somewhere in between: no extremely epic moments are created, and on the other hand, the darker side does not crush the listener with its totality. The vocals are of course slow growling, and most of them can be heard on the first track. After that the vocals slowly disappear, and the last song is just peaceful synhesizer-made musical fabric. Thus, this record is mostly made of instrumentation, with synthesizer and guitar melodies going slowly by and not much else is going to happen during the four songs. After all, the record is quite consistent and of relatively good quality. Sometimes I was just feeling like listening to a damn long ambient intro track.

Seppo Rautio