THE FACELESS – Autotheism

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Sumerian Records

Ennakkomielikuvissani tämä bändi oli jotain brutaalia, ehkä melko teknistä, death metal -vyörytystä. Levyn sisältö ei aivan vastannut noita mielikuvia. Okei, örinää levyltä löytyy, samoin tiukkaa soitantaa ja raskaita riffejä. Niiden lisäksi vastaan tulee kuitenkin jos jonkinlaista kikkaa ja tunnelmointia.

Mikäpä siinä, rohkeilla siirroilla on ainakin mahdollisuus nousta keskitasoisen, ennalta arvattavan rytinän yläpuolelle. Pidemmittä lätinöittä on kuitenkin sanottava, ettei se tällä levyllä oikein onnistu. Tyylillisesti homma kuulostaa siltä kuin sekoitettaisiin uudempaa Enslavedia ja Opethia Dream Theaterin ja Strapping Young Ladin kanssa. Viimeksi mainittu tulee mieleen etenkin niissä kohdissa, kun blast beat jyskyttää vokalistin puhtaan hoilotuksen taustalla. Valitettavasti laulumiehen taidot ovat varsin keskinkertaiset niin puhtaiden laulujen kuin tasaisen örinänkin puolella.

Kyllä levyllä ihan rullaavia riffejä on, kuten myös hyvinkin hienoja kiralamelodioita ja sooloja. Bändi soittaa hyvin yhteen eikä kyseessä ole missään nimessä amatöörimäinen räpellys. Kun kappale toisensa perään kuulostaa mittatilaustyönä tehdyltä, nykyakaiselta ”extreme progressive metal” -teokselta, alkaa tajuntaan kasvaa iso kysymysmerkki: missä on tämän sisältö, intohimo, sielu? Ehkä bändin jäsenillä on hyvinkin vahvoja visioita, mutta tällä äänitteellä nuo aivoitukset vilahtavat oman tutkani alitse. Harmi sinänsä, sillä paikoitellen musiikki on tiukkaa vyörytystä ja toisaalla tyylikkään melodista. Kolmannen biisin lyhyt saksofoniosuus kuulostaa hyvältä, plussaa siitä. Yleisvaikutelma itselleni kuitenkin on kuin hieno, kiillotettu auton kori, jonka sisältä puuttuu moottori.

Seppo Rautio