Tammerfest 11.-14.7.2012, Tampere

17-vuotiaan, kuumeisesti täysi-ikäisyyttä odottavan, myöhäisteinin ikään tullut Tammerfest on vakiinnuttanut paikkansa Suomen ja ennen kaikkea Tampereen keskikesässä. Tämä Suomen suurin kaupunkifestivaali onkin onnistunut tarjoamaan moneen makuun jos jonkinmoista musiikkiesitystä. Myös stand-up -klubit ovat löytäneet Tammerfesteiltä oman paikkansa ja miksei, sillä ne näyttivät olevan suurimmalta osin loppuunmyytyjä, joten kysyntää ainakin näytti olevan. Tammerfestien erikoisuutena ovat olleet sisävesiristeilyt, jolla tänä vuonna Mokoma kävi vetämässä akustisen setin.

Normaalien klubien oheen tänä vuonna uutena esiintymisalueena oli noussut Ratinanniemen festivaalipuisto, joka toi kaupunkifestivaalin hieman lähemmäksi perinteisempää suomalaista festivaalikokemusta ulkolavojen, nurmikoiden ja vierellä lainehtivan Pyhäjärven myötä. Alueella lavoja oli kaksin kappalein ja ne oli sijoitettu vierekkäin pienen hiekka-alueen kupeeseen mäen alle. Mäkeen oli pistetty anniskelualueet ja kun kävin paikkoja kiertelemässä, niin sekä näkymien että soundien puolesta ratkaisu tuntui varsin toimivalta.

Tässä raportissa käsittelen Ratinanniemen torstaipäivän sähkökitaravoittoisempaa antia. Tälle päivälle sattuivat Miasmaa edes hiukan sieltä päin liippaavat artistit.

Kesäloman kirouksen, eli liiallisen kiireen vuoksi pääsin saapumaan Ratinanniemeen vasta kesken Mokoman esityksen. Olin siis missanut jo ensimmäisinä esiintyneet Rockwallin ja Viikatteen. Mokoma kuulosti ja näytti hyvin perustutulta Mokomalta hyvine ja pahoineen. Vuosi vuodelta lavaesiintyminen tuntuu olevan varmempaa, mutta toisaalta yhä rutiininomaisempaa.

Seuraavana vasemmalla lavalla aloitti Herra Ylppö Ja Ihmiset. Eräs nimeltämainitsematon rock-musiikkia soittava radiokanava on onnistunut pilaamaan allekirjoittaneelta tämän poppoon, ja olinkin yllättynyt siitä kuinka innokkaasti seurasin keikan kokonaisuudessaan läpi. Musiikkina se ei aiheuttanut suurempia säväreitä, mutta soiton laatu pakotti seuraamaan keikan loppuun saakka. Soittamisen varmuus ja ammattitaito sekä näkyi että kuului hienosti esityksestä. Mustien Hevosten kohdalla tullut pieni Ylpön sekoilu annettakoon anteeksi, sillä omasta mielestäni  biisi kuulostaa turhan paljon Horrokselta, joten väärien lyriikoiden laulaminen on ymmärrettävä virhe.

Löytyykö Suomesta kohtuukokoista festivaalia jossa Kotiteollisuus ei esiintyisi? Laiskuuttani en asiaa jaksa tarkistaa, joten oletan asian olevan näin. Hynysen rock-show oli kulunutta kamaa jo viisi vuotta sitten enkä ymmärrä miten tämä edelleen jaksaa ihmisiä kiinnostaa. Yleisöä näytti olevan kuitenkin kohtuullisesti keikkaa seuraamassa, joten ei musiikin monotonisuus ihan hukkaan  mennyt.

Kuvassa: Stam1na

 

Kotiteollisuuden keikan jälkeen oli aika siirtyä helvetistä länteen, eli vasemman lavan puolelle, jossa vuorossa oli Stam1na. Lemin poijjaat yrittävät kovasti tulla Kotiteollisuuden peesissä ja kiertää kaikki kesän festarit. Tammerfest on kuulunut heidän repertuaariinsa jo useampana vuotena peräkkäin, ja edellisinä vuosina Pakkahuoneella onkin ollut todella kuuma meininki ja sieltä on poistuttu kotiin hikisenä, haisevana ja onnellisena. Tämän vuoden veto jäi jotenkin vaisuksi. Stam1na on livebändinä helvetin kova, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Nyt ulkoilmalava taisi kuitenkin verottaa oman osansa ja esitys ei päässyt edellisvuosien tasolle. Lisäksi uusimman levyn, Nocebon, materiaali ei oikein toimi allekirjoittaneelle. Biisivalinnat olivat kuitenkin varsin toimivia, sillä en muista milloin bändi olisi aloittanut keikkansa Ristiriidalla. Välissä kuultiin muun muassa aina yhtä toimiva Merestä Maalle ja keikan päätti heidän paras tuotoksensa: Eloonjäänyt. Lisämaininta täytyy antaa maalaishenkisistä esiintymisasuista ja taustalakanasta.

Seuraavaksi starttaavan Stratovariuksen post-Tolkki aikakauteen en ole radiokappaleita enempää tutustunut, sillä niistä on aina tuntunut puuttuvan se jokin terä, joka oli aikanaan bändin ”golden eralla”. Näin tamperelaisena rumpalina tämä keikka kuitenkin kiinnosti hieman tavallista enemmän. Viime vuoden loppupuolella Jörg Michael ilmoitti jättävänsä Stratovariuksen ja tämä tarkoitti sitä, että uusi kannuttaja on saatava täyttämään Jörgin saappaat. Bändi ilmoittikin ottaneensa riveihinsä 25-vuotiaan tamperelaisen Rolf Pilven ja Tammerfestin esiintyminen oli hänen toinen keikkansa Stratovariuksen riveissä. Täytyy todeta, että hiton hyvän kannuttajan olivat löytäneet remmiinsä. Biisit menivät hienolla tarkkuudella läpi ja soitosta pystyi kuulemaan innokkuuden hommaa kohtaan. Toivottavasti Pilven mukana bändi saisi hieman sitä puuttuvaa terää materiaaliensa suhteen. Vielä lopuksi täytyy mainita, että Lauri Porra on varmasti yksi tämän planeetan cooleimmista basisteista.

Kuvassa: Apulanta

 

Illan päätti perisuomalaiseen festivaalikesään kuuluva Apulanta. Yhtye ei sinällään aiheuta allekirjoittaneessa tuntemuksia suuntaan tai toiseen, mutta ymmärrän kyllä miksi se pitää suosionsa, ja kuinka ihmiset jaksavat tulla seuraamaan sitä vuosi toisensa jälkeen samoille festivaaleille, samoihin soittoaikoihin. Apulanta on löytänyt toimivan biisimuotin, jonka päälle se rakentaa levyjä aina muutaman vuoden välein. Tosin viimeistään erään elävistä kuolleista kertovan biisin myötä on tuntunut, että Toni Wirtanen lopetti yrittämisen sanotuksien suhteen jo aikaa sitten. Kansalle musiikki kuitenkin näyttää uppoavan ja keikalla tuntui olevan myös sama fiilis. Yleisö lauloi innokkaasti mukana ja tuntui nauttivan rutiininomaisesta ja perusvarmasta esityksestä, joka on ansaitulla kiertämisellä saavutettu. Ei huono, mutta ei juuri muutakaan.

Tammerfestin ensimmäisestä festivaalipuistopäivästä ei oikeastaan jäänyt muuta negatiivista mainittavaa kuin, että Stam1nan ja Stratovariuksen olisin paljon mielummin katsellut sisätiloissa Pakkahuoneen kokoisella klubilla. Muuten Ratinanniemi näytti toimivan varsin mallikkaasti festivaalipuistona ja yksi tärkeimmistä seikoista oli alussa mainittu lavan ja anniskelualueiden onnistunut sijoittelu. Väkeä tuntui olevan sopivasti, eikä ylettömän ryysiksen makua päässyt maistamaan missään vaiheessa. Toivottavasti väkimäärä pysyy samana ettei aleta ahnehtimaan alueelle liikaa populaa eikä siirretä lavoja Eteläpuiston puolelle, jossa Sauna Open Air on tottunut pitämään majaansa. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tästä kesästä on otettu opiksi ja kuinka kokemus näkyy ensi vuonna Ratinanniemessä.

Teksti ja kuvat: Pekka Konttinen