Avainsana: Woodcut Records

Lord of Pagathorn – Age of Curse

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Woodcut Records

Rovaniemellä alkunsa saanut, mutta sittemmin helsinkiläistynyt Lord of Pagathorn on kiirehtinyt verkkaisesti julkaisujensa kanssa. Hyvää vauhtia kolmen vuosikymmenen rajapyykkiä lähestyvä bändi on kanavoinut maailmalle kolme demonauhaa, yhden lyhytsoiton ja kolme albumimittaista levytystä, joista käsillä oleva Age of Curse on viimeisin.

Age of Curse pitää sisällään alkusoiton ja kahdeksan varsinaista kappaletta. Pituutta levyllä on lähestulkoon neljäkymmentäkuusi minuuttia.

Ensimmäinen vaikutelma Lord of Pagathornin kolmannesta ja oletettavasti vaikeasta levystä oli se, että siitä oli ihan kirjaimellisesti tullut bändille melko hankala tapaus. Kun ennakko-oletuksissa oli aiempien albumien tapainen murskaava saundi ja samaan tapaan murskaava kappalemateriaali, niin Age of Curse kuulosti jotenkin ponnettomalta ja ohkaiselta, kenties myös hieman hampaattomalta. Pikkaisen liian puhtoiselta ja hinkatulta.

Kun tuon muutoksen kanssa tuli jollain tavalla sinuiksi, albumi osoittautui ihan tasokkaaksi tapaukseksi. Selvästikin Lord of Pagathorn on kolmannella täyspitkällään tavoitellut väripalettiinsa uusia sävyjä ja tunnelmallisempaa lähestymistapaa, missä se on myös jossain määrin onnistunut. Ehkä suurin ongelma on se, että bändi on muutoksensa kanssa pikkaisen puolitiessä eikä ole saanut visiotaan tiivistettyä oikeasti teräviksi kappaleiksi, sellaisiksi kuin edellislevyn Rise of the Celestial Scythe noin esimerkiksi. Toisaalta eipä Age of Curse myöskään kompastele täydellisten floppien kanssa. Lopulta kyse on vain siitä kuuluisasta viimeisestä silauksesta ja sen puutteesta.

Kaiken kaikkiaan Lord of Pagathorn selviää kuitenkin kolmannesta ja selvästi vaikeasta albumistaan suhteellisen mallikkaasti. Age of Curse on taiten ja tyylitajulla sävellettyä suomalaista mustaa metalia, joka jollekulle ennakko-oletuksien taakasta vapaalle kuulijalle saattaa näyttäytyä hyvinkin erilaisena kokemuksena. 

Harri Linnera

Korgonthurus – Marras

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Woodcut Records

Korgonthurus saatteli maaliskuussa maailmalle kolmannen levynsä Kuolleestasyntynyt, jonka rinnalla sai uuden julkaisunsa myös yhtyeen vuoden 2009 esikoisalbumi Marras.

Tämä esikoisteoksen toinen tuleminen on toteutettu harkitusti uudistaen. Alkuperäinen mustavalkoinen kansikuva on tehnyt tilaa Roni Ärlingin komealle värimaalaukselle, mutta synkänpuhuva ja kansallisromanttinen teema on säilynyt entisellään. Samalla tavalla saundimaailma on kirkastunut ja terävöitynyt tuntuvasti Henri Sorvalin uudelleen miksauksen ja masteroinnin ansiosta. Tämän lisäksi mukaan ovat tulleet saman miehen minimalistisen taiten soittamat koskettimet.

Marras sisältää ainoastaan kaksi kappaletta, joiden yhteispituus on lähes neljäkymmentä minuuttia. Levyn ensimmäinen kappale Marraskyyneleet on reilu kaksikymmentäkaksi minuuttia pitkä, kun taas jälkimmäisenä tuleva Mustan usvan kohdussa on hieman alle seitsemäntoista minuuttinen.

Korgonthuruksen pienemmälle huomiolle jäänyt esikoisalbumi on varsin erilainen tapaus kuin bändin myöhemmät levyt. Siinä missä Vuohensiunaus ja Kuolleestasyntynyt ovat käyneet raivolla suoraan kurkkuun kiinni, Marras laahaa ja leijuu raskaana ja tunnelmallisena, sisäänpäin kääntyneenä ja meditatiivisena. Mielleyhtymän löytäminen joihinkin Varg Vikernesin kuolemattomiin luomuksiin on helppoa, mutta kenties kuitenkin jossain määrin harhaanjohtavaa, vaikka selvästi saman perinteen äärellä ollaankin. Korgonthuruksen tuskaisuudessa on hieman enemmän maata – ja doom-vivahdetta – kuin Burzumin eteerisessä ja hypnoottisessa ilmaisussa.

Parinkymmenen minuutin kappaleet ja musta metalli on haasteellinen yhtälö. Näin myös Korgonthurukselle. Siellä ja täällä substanssi käy ohkaiseksi, eikä tiivistäminen olisi tehnyt ollenkaan pahaa, vaikka valittu tyylilaji antaakin pienen tyhjäkäynnin anteeksi.

Kokonaisuutena arvioituna Marras on kuitenkin hyvä ja tarpeellinen uusintajulkaisu, joka toivottavasti löytää omat kuulijansa.

Harri Linnera

Korgonthurus – Kuolleestasyntynyt

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Woodcut Records

Millenniumin taitteessa alulle laitettu Korgonthurus käväisi Tuonen mailla vain vuosi perustamisensa jälkeen. Rajan tuolta puolen palattuaan bändi saatteli maailmalle koko joukon pienjulkaisuja ja siihen päälle albumit Marras (2009) ja Vuohen siunaus (2016).

Muutama vuosi erinomaisen toisen täyspitkän jälkeen noutaja tuli uudemman kerran kylään ja Korgonthurus hajosi joksikin aikaa. Tilanteen tasaannuttua perustajajäsenet Kryth ja Corvus tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että bändi ei ole vielä valmis lopullisesti kuopattavaksi. Näin ollen Korgonthurus jatkoi kaksimiehisenä kolmannen albuminsa valmistelua. Jossain vaiheessa joukkoon liittyi myös kitaristi Insanis Xul, joka on aiemmin vaikuttanut kuolonmetalliryhmä Necrodiumissa.

Kuolleestasyntynyt sisältää kuusi kappaletta, joiden kesto vaihtelee pääosin neljän ja reilun kuuden minuutin välillä. Huomattavan poikkeuksen muodostaa albumin päätöskappale Nox, jolla on pituutta päälle yhdeksän minuuttia. Levyn kokonaiskesto on hieman alle neljäkymmentä minuuttia.

Tyylillisesti Korgonthurus on edelleen rehellistä ja konstailematonta mustaa metallia, joka ei kuitenkaan jumita muiden auraamissa laaduissa vaan onnistuu innovoimaan musiikillisen spektrin synkemmässä päässä. Jo edellisellä albumilla huomiota kiinnittänyt varioitu rytmiikka on tällä kertaa vielä asteen tai parin verran voimakkaammin esillä. Tätä vahvistaa myös tanakoitunut saundimaailma.

Kappaleiden tasolla tarkasteltuna Kuolleestasyntynyt on kilpailua kiitettävän ja erinomaisen välillä. Albumin aloittava nimikkokappale oli sillä tavalla riivaava kokemus – kuuntelin sen saman tien kymmenkunta kertaa peräjälkeen – että tuli pieni epäilys sen suhteen, onko loppulevyn mahdollista yltää samalle tasolle. Onhan sen, vaikka kyllä mainittu kipale säilyttääkin aseman kirkkaimmista kirkkaimpana kruununa. Kenties jollain tavalla enteellisesti toiseksi parhaimmaksi erottuukin Riivattu. Raskas ja junnaava mutta samalla ruton lailla tarttuva kappale, jossa Corvuksen riivatulla raakkumisella on merkittävä rooli.

Yhteensummaten on helppo todeta, että Korgonthurus lunastaa edellisen levyn asettamat odotukset suvereenisti. Vuohen siunaus antoi odottaa pätevää seuraajaa, mutta Kuolleestasyntynyt kohoaa reilusti odotushorisontin yläpuolelle. Todella jäätävän kova kolmas täyspitkä, jonka rohkenee jo tässä vaiheessa vuotta nostaa vuoden parhaimmistoon.

Harri Linnera

LORD OF PAGATHORN – Shine Through My Scars, Morning Star! -7″

Lord Of Pagathorn: Shine through my scars, morning star!
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Woodcut Records

 

 

 

Yhdeksänkymmenluvun taitteessa kylmin black metal -viima pyyhki napapiirin yli jättäen historialliset arvet ja paleltumisvammat suomalaiseen raskaaseen musiikkiin. Joten vuonna 1994 ensimmäisen demonsa julkaissutta Lord of Pagathornia voidaan kai kutsua takatalven orkesteriksi. Pari vuotta sitten julkaistu toinen demo herätteli bändin horroksesta ja esitteli tulevan Nekros Philia- albumin materiaalia.

Myönnän olleeni hieman skeptinen tämän EP:n suhteen. Tässä kun on viime vuosina jo kuopattuja bändejä nostettu lauteille ja julkaistu uutta materiaalia ilman sen suurempia taiteellisia intressejä. Onneksi Shine Through My Scars, Morning Star! osoittaa epäilyni turhiksi.

Kappaleen akustisen näppäilyintron jälkeen alkaa kunnon rytinä, joka muutaman tahdin jälkeen muuttuu vain raivokkaammaksi. Säkeistöön tempo hieman tippuu ja raakkumisen, sekä suoran huutamisen sekoittava laulu ottaa niskasta kiinni ja pakottaa kuuntelemaan joka ainoan sanan. Koskettimilla on luotu vielä vähän lisää syvyyttä biisiin ja tempo nousee taas loppua kohden.

B-puolen Venom cover In League With Satan vaikuttaa rystysyötöltä, näin urheilutermistöä käyttääkseni, vaikkei huono ole sekään. Siinäpä tämän julkaisun ainoa miinuspuoli onkin, että olisin kuullut mielummin toisen uuden Lord of Pagathorn virren. Jos tulevan Nekros Philia pitkäsoiton kappaleista edes puolet ovat Shine Through My Scars, Morning Star! -biisin tasoisia, ei parikymmentä vuotta ole bändille ikä eikä mikään.

Hannu Marila