Avainsana: Swedish Death Metal

TERRORTORY – The Seed Left Behind

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Disgouraged Records

Ruotsin Terrortory on taivaltanut pitkän taipaleen debyyttinsä kanssa. 2000-luvun alkumetreillä aloittanut yhtye ryhtyi nauhoituspuuhiin jo 2008 tuotteen ollessa julkaisukuntoinen vuoden 2011 loppumetreillä. Eli kiireellä tätä ei ainakaan ole pilattu.

Onko Terrortory sitten hionut timantin, vai julkaisevatko he vain auttamattomasti vanhentunutta materiaalia? Vastaus ei oikeastaan asetu kumpaankaan kategoriaan. Musiikillisesti In Flamesin ja Dark Tranquillityn aivan ensimmäisiä levytyksiä muistuttava The Seed Left Behind on ennen kaikkea hyvin sovitettu albumi, jolla alkuperäistä melokuoloa tarjoillaan osaavasti ilman genreä nykyään vaivaavia core-kamaluuksia. Sävellyksissä on yllättävyyttä, jollaista en itse ole hetkeen tässä tyylilajissa kuullut, eikä mistään tyylilajin peruskaurasta todellakaan voida näin ollen puhua. Esimerkiksi DeReignin gootahtava väliosa pysäyttää erinomaisuudellaan ja ennen kaikkea ennalta arvaamattomuudellaan. The Destroyer kasvaa myös varsin toisenlaiseksi sävelkokonaisuudeksi, kuin kappaleen ensisekunneilla voisi kuvitella. Suvantoihin sukelletaan varoittamatta ja ajoittain jopa varsin henkeä salpaavasti. 90-lukuisesti kolisevat rummut ja tirisevät kitarat ovat kaikkea muuta kuin mitä metallin perussoundi tänä päivänä on, mutta Terrortoryn tapauksessa ratkaisu on virkistävän erilainen, sekä persoonallinen. Musiikista löytyy kuitenkin myös aiemmin kuultua ja huomattavasti ennakoitavampaakin kuviointia, etenkin raskaampien riffien osastolla, joten arvosanan antaminen tälle kiekolle osoittautuu varsin kimuranttiseksi tehtäväksi.

The Seed Left Behind on kuin vanhaa valokuvaa katsoisi. Kaikki on tuttua, mutta jollain tavalla erilaista ja hieman vanhanaikaista. Mikään melodeathin merkkipaaluhan tämä levy ei ole, mutta jotain virkistävän erikoista siinä on. Albumi pitää sisällään muutaman todella maukkaan sävellyksellisen äkkikäännöksen, jotka nostavat varmasti kiekon kokonaisarvosanaa. Nämä hetkelliset neronleimaukset eivät kuitenkaan yksinään riitä selitykseksi The Seed Left Behindin oudolle vetovoimalle. Kokonaisuus on samanaikaisesti tietyllä tapaa perinteinen, mutta kuitenkin joidenkin sävyjensä kautta melkoisen ainutkertainenkin. Hieman enigmaksi tämä siis vielä jää ja sopiikin toivoa, että kakkosalbumin tekoon ei mene aivan yhtä kauan, sillä myönnän olevani varsin kiinnostunut kuulemaan millaista materiaalia Terrortoryn mahdollinen kakkoslevy pitää sisällään. Mieleen jäävä levy joka tapauksessa.

Markus Makkonen