Avainsana: Seppä Ilmarinen

Arska / mTORR – Fennoscandian Metal

Arvosana: 8/10

Julkaisija: VainoValkeat Productions / NORDIC IRON AGE Records

Yleensä lempinimellä Arska tunnettu äänekoskelainen Ari Honkonen on underground-ikoni, joka on luonut omannäköistään metallia 80- ja 90-luvun taitteesta saakka. Vuosien varrella Arskan käsistä on lähtenyt maailmalle mustaa metallia, goottirockia, perinteikästä doomia ja voimaheviä.

Jonkinlaisena läpi vuosien ja vuosikymmenien kulkevana punaisena lankana Arskan uralla on ollut pohjoinen pakanallinen perintö ja sen vaaliminen. Miehen alkuaikojen bändeillä oli jonkinlaista yritystä tavanomaisempien black metal -teemojen suuntaan, mutta varsin pian niiden tilalle tulivat pohjoinen mytologia ja mystiikka, taistelut ja soturin polku. Tällä tavoin ei ole oikeastaan kovinkaan yllättävää, että hän on tehnyt melkoisen uran myös viking rockin – tai ehkä paremminkin hakkapeliitta-rockin – edustajana.

Käsillä oleva yhteislevytys Fennoscandian Metal juhlistaa Arskan kolmekymmenvuotista uraa alamaailmaisena ja pakanallisena trubaduurina.

Levyn ensimmäisen puoliskon muodostaa soolomateriaali, josta joitakin kappaleita on julkaistu aiemmin DeathZenMagick-YouTube-kanavalla. Levyn jälkimmäiseltä puoliskolta löytyvän mTORRin ralleista Against the World on julkaistu myös tämän vuoden alussa ilmestyneellä World Wide Vikingrock Vol. II -kokoelmalla. Loppu mTORR-materiaali on tuoretta, olkoonkin, että se sisältää myös Kareliaania uudelleenversioituna. Näihin bändiltä toiselle siirtyneisiin kappaleisiin kuuluu muun muassa Land of the Finns, jonka pohjana on alun alkaen Kareliaanin vinyylibonukseksi suunniteltu Kaunis maa. Kaiken kaikkiaan levyllä on yksitoista rallia, joiden yhteispituus on hieman alle kolmekymmentäseitsemän minuuttia.

Fennoscandian Metal ei tarjoa suuria yllätyksiä niille, joille Arskan musiikilliset edesottamukset ovat entuudestaan tuttuja. Yhteislevytyksen yksitoista vetoa asettuvat melko luontevasti perinteikkään ja juurevan metallin ja rockin viitekehykseen. Siellä ja täällä mukana on punkahtavaa uhmakkuutta, toisaalla hölkätään hieman rennommin viking rockin tyylilajissa. Saundimaailma on kotikutoinen mutta selkeä. Soolomateriaalissa korvaa miellyttävät myös taiten toteutetut koskettimet.

Jos käsillä olevaa julkaisua tarkastelisi Arska vastaan Arska -kilvoitteluna, niin kyllä levyn ensimmäisen osuuden Arska taitaisi peitota jälkimmäisen osuuden itsensä. Jos ei ihan tyrmäyksellä, niin ainakin tuomariäänillä. Aivan erityisesti edukseen erottuvat kappaleet Nordic Hammer Power ja Muscle Rock, mutta soolomateriaalin kolme muuta vetoa eivät jää kovinkaan kauaksi edellä mainituista. mTORRillakin on hetkensä, kuten jo kertaalleen mainitussa Against the World -kappaleessa, mutta kokonaisuutena arvioituna levyn jälkimmäinen puolisko jää hieman sijoittumaan alkupuolen soolomateriaalin rinnalla.   

Yhteensummaten Arskan ja mTORRin yhteislevytys on kaikin puolin pätevä julkaisu perinteisen hevin ja taistelutahtoa kohottavien pakanaveisujen ystäville. Toki kolmenkymmenen vuoden uraa olisi voinut hieman prameamminkin juhlistaa, mutta ehkäpä deluxe-vinyyliboksit ja nimikko-oluet eivät oikein ole Arskan juttu?

Harri Linnera

Seppä Ilmarinen – Seppä Ilmarinen

Arvosana: 8/10

Julkaisija: VainoValkeat Productions / NORDIC IRON AGE Records

Tuttavallisesti Arskana tunnettu äänekoskelainen multi-instrumentalisti Ari Honkonen on luonut omannäköistään uraa kotimaisen metallimusiikin marginaaleissa neljällä eri vuosikymmenellä. Siinä vuosikymmenten läpi tarpoessaan hän on lukuisten bändiensä ja projektiensa kanssa kasannut julkaisuhistorian, jonka yksityiskohtainen läpikäyminen vaatisi kirjan tai kaksi. Arskan bändeistä tunnetuin lienee Morningstar, joka toistakymmentä vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana aurasi latua parinkin eri metalligenren pioneerina, olkoonkin, että tämä työ on jäänyt suurimmalta osalta historian hämärään.

Käsillä oleva Seppä Ilmarisen esikoisalbumi edustaa Arskan muutenkin melko vähälle huomiolle jääneen tuotannon vähemmän tunnettua puolta, mutta kyllä levystä tekijänsä tavaramerkki erottuu selkeänä ja kirkkaana. Kotikutoinen saundimaailma, vanhoista metallitraditioista ammentavat kappaleet, kansallisromanttiset lyriikat ja Arskan tunnistettava laulutyyli – siinäpä Seppä Ilmarisen peruspalikat ylimalkaan summattuna.

Kappaleiden tasolla tarkasteltuna metallipajan sulatusuuni tuntuu oikein osuvalta vertauskuvalta Seppä Ilmarisen ensimmäiselle täyspitkälle. Levyn kuusiminuuttisen avausraidan Ukko, Tor, Taranis ja Donar jylhä alkusoitto liehittelee mielleyhtymiä Bathoryn ja Gravelandin pakanaeepoksiin, jonka jälkeen kappale jatkaa hieman haikeatunnelmaisena, kunnes kirii vauhtia ja purkautuu lopussa improvisoidun kuuloiseen kitarasooloon.

Mainitussa kappaleessa onkin melko hyvin taottu kehykset koko loppulevylle. Siellä ja täällä rakennellaan tunnelmaa mahtipontisiin mittasuhteisiin, mutta levyn ytimessä on vanhan punkin, hevin ja rässin punahehkuinen seos, josta muotoutuu esiin melkoisen tarttuva kahdeksan kappaleen kimara. Näistä parhaimmat ovat vaikuttavalla alkusoitolla liikkeelle lähtevä nimikkokappale, ajatuksia Morningstarin suuntaan kuljettava Lintukoto ja päätöskappale Uusi aika, jonka punkahtavassa poljennossa on aidon hengennostatuslaulun elkeitä. Viimeiseksi mainittu onkin selkeästi oma suosikkini koko levyltä.

Yhteensummaten voisi todeta, että Seppä Ilmarisen ensimmäinen täyspitkä miellyttää varmasti niitä, jotka ovat tehneet sinunkaupat Arskan aiemman tuotannon kanssa. Taas toisaalta, jos Äänekosken miehen vaikuttava julkaisuhistoria on entuudestaan tuntematon, niin Seppä Ilmarinen toimii myös terävänä ensikosketuksena. Onhan tässä kuitenkin melko kattavasti mukana Arskan metallisen odysseian eri puolia.

Harri Linnera