Avainsana: Perkele

Arska / mTORR – Fennoscandian Metal

Arvosana: 8/10

Julkaisija: VainoValkeat Productions / NORDIC IRON AGE Records

Yleensä lempinimellä Arska tunnettu äänekoskelainen Ari Honkonen on underground-ikoni, joka on luonut omannäköistään metallia 80- ja 90-luvun taitteesta saakka. Vuosien varrella Arskan käsistä on lähtenyt maailmalle mustaa metallia, goottirockia, perinteikästä doomia ja voimaheviä.

Jonkinlaisena läpi vuosien ja vuosikymmenien kulkevana punaisena lankana Arskan uralla on ollut pohjoinen pakanallinen perintö ja sen vaaliminen. Miehen alkuaikojen bändeillä oli jonkinlaista yritystä tavanomaisempien black metal -teemojen suuntaan, mutta varsin pian niiden tilalle tulivat pohjoinen mytologia ja mystiikka, taistelut ja soturin polku. Tällä tavoin ei ole oikeastaan kovinkaan yllättävää, että hän on tehnyt melkoisen uran myös viking rockin – tai ehkä paremminkin hakkapeliitta-rockin – edustajana.

Käsillä oleva yhteislevytys Fennoscandian Metal juhlistaa Arskan kolmekymmenvuotista uraa alamaailmaisena ja pakanallisena trubaduurina.

Levyn ensimmäisen puoliskon muodostaa soolomateriaali, josta joitakin kappaleita on julkaistu aiemmin DeathZenMagick-YouTube-kanavalla. Levyn jälkimmäiseltä puoliskolta löytyvän mTORRin ralleista Against the World on julkaistu myös tämän vuoden alussa ilmestyneellä World Wide Vikingrock Vol. II -kokoelmalla. Loppu mTORR-materiaali on tuoretta, olkoonkin, että se sisältää myös Kareliaania uudelleenversioituna. Näihin bändiltä toiselle siirtyneisiin kappaleisiin kuuluu muun muassa Land of the Finns, jonka pohjana on alun alkaen Kareliaanin vinyylibonukseksi suunniteltu Kaunis maa. Kaiken kaikkiaan levyllä on yksitoista rallia, joiden yhteispituus on hieman alle kolmekymmentäseitsemän minuuttia.

Fennoscandian Metal ei tarjoa suuria yllätyksiä niille, joille Arskan musiikilliset edesottamukset ovat entuudestaan tuttuja. Yhteislevytyksen yksitoista vetoa asettuvat melko luontevasti perinteikkään ja juurevan metallin ja rockin viitekehykseen. Siellä ja täällä mukana on punkahtavaa uhmakkuutta, toisaalla hölkätään hieman rennommin viking rockin tyylilajissa. Saundimaailma on kotikutoinen mutta selkeä. Soolomateriaalissa korvaa miellyttävät myös taiten toteutetut koskettimet.

Jos käsillä olevaa julkaisua tarkastelisi Arska vastaan Arska -kilvoitteluna, niin kyllä levyn ensimmäisen osuuden Arska taitaisi peitota jälkimmäisen osuuden itsensä. Jos ei ihan tyrmäyksellä, niin ainakin tuomariäänillä. Aivan erityisesti edukseen erottuvat kappaleet Nordic Hammer Power ja Muscle Rock, mutta soolomateriaalin kolme muuta vetoa eivät jää kovinkaan kauaksi edellä mainituista. mTORRillakin on hetkensä, kuten jo kertaalleen mainitussa Against the World -kappaleessa, mutta kokonaisuutena arvioituna levyn jälkimmäinen puolisko jää hieman sijoittumaan alkupuolen soolomateriaalin rinnalla.   

Yhteensummaten Arskan ja mTORRin yhteislevytys on kaikin puolin pätevä julkaisu perinteisen hevin ja taistelutahtoa kohottavien pakanaveisujen ystäville. Toki kolmenkymmenen vuoden uraa olisi voinut hieman prameamminkin juhlistaa, mutta ehkäpä deluxe-vinyyliboksit ja nimikko-oluet eivät oikein ole Arskan juttu?

Harri Linnera

Perkele / Ironbird – Pohjola

Arvosana: 8/10

Julkaisija: VainoValkeat Productions

Perkeleen ja sen jatkumon Ironbirdin – jonka nimi pitäisi oikeaoppisesti kirjoittaa kapiteeleilla – yhteislevy Pohjola kokoaa yksiin kansiin bändien pakanametallia reilun parinkymmenen vuoden ajalta. Ensin mainittu bändi ehti noin kuuden vuoden olemassaolonsa aikana kokeilla siipiään myös goottirockin parissa, mutta kyseiseen genreen sijoittuvaa materiaalia ei ole tällä levyllä mukana.

Levyn aloittaa Perkele vuonna 1995 julkaistulla demollaan, joka kantaa samaa nimeä kuin käsillä oleva yhteislevy. Neljä kappaletta sisältävä nauha on ollut omanlaisensa tienraivaaja 90-luvun puolivälin Suomessa, jossa pakanallisesta menneisyydestä ja kansanmusiikista omaksutut vaikutteet vasta odottivat valtavirtaistumistaan. Perkeleen ja monien uudempien tulokkaiden erona on myös se, että ensin mainittu ei ole samalla tavalla velkaa ruotsalaiselle Bathorylle kuin nämä jälkimmäiset. Mahtipontisen raskassoutuisuuden sijaan Perkeleen kappaleet rokkaavat ja svengaavat.

Ironbirdin 90-luvun loppupuolen formaatiolta mukaan on päätynyt kaksi kappaletta. Ari Honkonen eli tuttavallisemmin Arska revittelee rumpukoneen ja neliraiturin kanssa tavalla, jossa on hänen mittapuullaan jo hieman avantgardistinen lähestymistapa. Näin varsinkin kappaleessa The Born of Fire, jonka vimmaisesti kilkattavat konerummut ja erikoiset vokaaliratkaisut muodostavat melko omituisen kokonaisuuden. Jälkimmäisenä tuleva Golden Memories on koneellisesta rumpusaundistaan huolimatta huomattavasti perinteisempi ja maanläheisempi kappale. Itse asiassa koko levyn parhaimmistoa.

Levyn päättää Ironbirdin vuoden 2018 formaatio neljän kappaleen kavalkadilla. Toisen tulemisen myötä bändin saundimaailma on päivitetty analogisesta digitaaliseen, mikä on kieltämättä tuonut mukaan uudenlaista terävyyttä. Mistään kultakorvaiseen makuun pintahiotusta äänimaailmasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan Arskan projekteille ominainen maanläheisyys ja raakuus ovat väkevästi läsnä. Noin muutenkin tuntuu, että Ironbirdin toinen tuleminen on tapahtunut varsin suotuisten tähtien alla. Todella vakuuttava kappalekimara, joka nostattaa melkoisesti odotuksia Ironbirdin tulevien julkaisujen suhteen. Niitä odotellen.

Harri Linnera