Avainsana: Noise

Merzbow / Opening Performance Orchestra – Merzopo 2CD

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Sub Rosa

Belgialaisen Sub Rosan julkaisema tupla-albumi saattaa yhteen kaksi pitkän linjan kokeellisen musiikin artistia. Näistä tunnetumpi on japanilainen noise-legenda Merzbow – tai Masami Akita – jonka ura melun saralla kattaa kolme vuosikymmentä ja useita satoja erilaisia äänitteitä. Tšekkiläinen Opening Performance Orchestra sen sijaan ei omaa aivan yhtä korkeaa profiilia, mutta heiltäkin löytyy taustaa parinkymmenen vuoden ajalta ja ihan kunnioitettava julkaisuhistoria.

Levy-yhtiön julkaisutiedoissa Merzopo-tuplalevyä on kuvailtu kollaboraatioksi, mikä antaa hieman harhaanjohtavan kuvan projektin luonteesta. Todellisuudessa kummallakin artistilla on oma, noin seitsemänkymmenen minuutin mittainen levynsä, eikä mitään auraalisia jälkiä jättänyttä yhteistyötä artistien välillä ole tapahtunut.

Merzbow’n osuus koostuu neljästä kappaleesta, joista kahden jälkimmäisen (Yasugibushi part 1 ja Yasugibushi part 2) perustana on japanilainen kansanlaulu.

En omaa kyseisen noise-maestron tuotantoon niin anaaliretentiivistä suhdetta, että osaisin hahmotella, kuinka korkealle nämä neljä sävellystä nousevat miehen valtavassa julkaisuhistoriassa. Sen voin kuitenkin sanoa, että ainakin itselleni Merzbow’n nykykunto tuotti myönteisen yllätyksen: vaisunoloinen alku liehitteli vielä ennakko-oletusta haaleasta suorittamisesta, mutta siitä eteenpäin levy paranee tuntuvasti ja jatkaa samaan tapaan loppuun saakka. Monikerroksista, oivaltavaa ja jopa omalla tavallaan leikittelevää melua.

Opening Performance Orchestran levy pitää sisällään kaksi kappaletta, joista ensimmäinen (Fraction Elements) on kestoltaan neljäkymmentä minuuttia, kun taas jälkimmäinen (Fraction Music XII) on kymmenen minuuttia lyhyempi. Kappaleet on äänitetty livenä Japanissa ja Tšekissä.

Seitsenjäsenisen tšekkiryhmän mottona on: ei melodiaa, ei rytmiä, ei harmoniaa. Omasta tyylilajistaan he käyttävät hankalasti suomeksi kääntyvää nimeä fraction music, jonka ajatuksena on alkuperäisten äänien digitaalinen tuhoaminen, murtaminen ja puhdistaminen niin, että lähtökohtana oleva materiaali kadottaa kaikki tunnistettavat piirteensä ja muuttuu kokonaan uudeksi.

Jos kansanlaulumelodioiden kanssa operoineella Merbow’lla oli leikittelevämpi lähestymiskulma meluun, niin Opening Performance Orchestra auraa radikaalisti toiseen suuntaan. Fraction Elements raahautuu esiin ambientmaisen seesteisesti, kerää vauhtia kolisevasta metallista sekä hajoavasta lasista ja kasvaa psyyken murskaavaksi meluvalliksi, ennen kuin purkautuu uudelleen. Tämä materiaali todella käy kurkkuun kiinni. Fraction Music XII on vielä jonkin verran päällekäyvempi ja murskaavampi sävellys. Vaikuttavaa, eikä todellakaan vähiten siksi, että molemmat kappaleet on esitetty ja äänitetty livenä.

Kahden artistin summaaminen yhdellä arvosanalla on yleensä hieman epäkiitollinen tehtävä ja monestikin myös hieman epäreilua, suuntaan tai toiseen, mutta tässä tapauksessa molemmat artistit ansaitsevat saman kiitettävän arvosanan. Hieno julkaisu, jonka ei myöskään tarvitse häpeillä kuoriaan. Tiedä sitten, mitä tuo pahvikansia koristava, mätänevältä kyrvältä näyttävä maalaus haluaa sanoa.           

Harri Linnera

Institution D.O.L. – Our Love Can Destroy This Whole Fucking World

Julkaisija: TORM Ent.

Arvosana: 9/10

Reilun parin vuosikymmenen ajan teollisuusmelun ja voimaelektroniikan kentillä operoinut itävaltalainen Institution D.O.L. on julkaissut täyspitkiä levyjä säästeliäästi ja harkiten. Kaiken kaikkiaan niitä on kertynyt kahdeksan kappaletta, joihin kuuluu myös suurimman osan historiastaan yksimiehisenä toimineen projektin uutta ja vanhempaa materiaalia yhdistelevä 17 Shameless Years -albumi.

Samaa harkittua linjaa jatkaa myös käsillä oleva Our Love Can Destroy This Whole Fucking World, jota sävellettiin ja nauhoitettiin kolmen vuoden ajan kolmessa eri maassa, Itävallassa, Saksassa ja Italiassa. Sessioissa oli mukana pääasiallisena seremoniamestarina toimivan Barbie B:n lisäksi hahmo nimeltä Meta Dolor, jolle tämä oli järjestyksessään kolmas Institution D.O.L. -julkaisu.

Seitsemän kappaletta sisältävän levyn avaa analogista suristelua ja latinankielistä messuamista naittava Invocation, joka toimii tyylikkäänä johdatuksena Barbie B ja Meta Dolor -kaksikon kolkkoon mutta samalla subliimiin maailmaan. Parissa seuraavassa kappaleessa luovitaan vahvasti väkivaltaisen ja uhkaavan voimaelektroniikan suuntaan, mutta subliimi taustasävy palaa neljännessä raidassa. Tämän jälkeen on taas tarjolla muutaman kappaleen verran kolkosti kolisevaa kuoleman äänimaisemaa, jonka jälkeen levyn päättää melkeinpä Silent Hill -tunnelmissa maalaileva nimikkokappale.

Yhtenäisen tarinan ympärille rakennettu Our Love Can Destroy This Whole Fucking World antaisi luultavasti enemmän itsestään kansivihko silmien alla kuunneltuna, mutta kylmänkaunis tunnelma välittyy kyllä ilman sitäkin. En ole ollenkaan varma siitä, lunastaako levy korskasti muotoillun infotekstin lupauksia väkivaltaisuudesta ja rankkuudesta, sillä sen todelliset vahvuudet tuntuvat olevan enemmänkin päinvastaisessa suunnassa. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että itävaltalaiskaksikko on saanut aikaiseksi väkevän ja kuuntelua varmasti kestävän albumin.

Harri Linnera