Avainsana: Nawaharjan

Nawaharjan – Lokabrenna

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Amor Fati Productions

Saksalainen Nawaharjan ilmestyi mustanmetallisen tapahtumisen kartalle vuonna 2011 lyhytsoitollaan Into the Void. Vaatimaton viidenkymmenen kappaleen painos piti kuitenkin huolen siitä, että germaaninelikon avausviilto päätyi vain harvojen ja valittujen tietoon. Sen jälkeen tulikin noin yhdeksän vuoden hiljaisuus, jonka käsillä oleva esikoisalbumi Lokabrennan päättää.

Maanmiehensä Amor Fati Productionsin komeissa pahvikuorissa julkaisema Lokabrennan sisältää yhdeksän kappaletta, joiden yhteispituus lähentelee kokonaista tuntia.

Tyylin puolesta Nawaharjanin ensimmäistä täyspitkää on helppo sovitella pakanallisen mustan metallin hahloon, sinne mainitun genren raaemmalle ja julmemmalle laidalle. Lähemmäksi Arckanumia ja Panphagea kuin vaikkapa Finntrollin ja Korpiklaanin kaltaisia bändejä.

Legendaarisen Shamaataen luomukset tulevatkin melko terävästi mieleen, kun levyn avauskappale Warassuz (Awareness) alkaa soida. Mukaansatempaava ja tarttuva alle kolmeminuuttinen riipaisu, mutta esikuvan vaikutus kuuluu häiritsevän selvästi. Nawaharjan löytää kuitenkin oman äänensä ja sointivärinsä jo toisena tulevassa Maino (Intention) -kappaleessa. Toisaalta on helppo todeta, että Nawaharjan on yksi niistä hyvin harvoista bändeistä, joilla on potentiaalia täyttää Arckanumin jälkeensä jättämä aukko.

Levyn alusta löytyvien alle kolmeminuuttisen ja neljäminuuttisen raidan jälkeen kappaleet alkavat kasvaa pituutta niin, että seitsemäntenä tuleva Umbibrautiniz (Transformation) venyy jo päälle kymmenen minuutin. Minkäänlaista tyhjäkäyntiä levyllä ei kuitenkaan ole, vaan punainen lanka hehkuu kirkkaana ja polttavana. Olipa se sitten raakalaismaista särökauhua, melankolista hidastelua tai paikoillaan junnaavaa messuamista, niin kappaleiden dynamiikka kestää kasassa, eikä tunnu millään tavalla pakotetulta.

Lokabrennan kasvaa myös kappale kappaleelta aina vain paremmaksi. Levyn viides veisu Sunjo (Realization), jossa esiintyy vierailevana vokalistina Chaos Invocationin Malte Langenbrick, on jo suorastaan mestariteos, mutta vieläkin parempaa tulee. Levyn päättävä Hradjungo (Liberation) lähtee liikkeelle väkevällä poljennolla, mutta tavoittaa pian pakanallisen transsin elkeitä. Hieno viimeinen silaus täydellisyyttä hipovalle kokonaisuudelle, ja tässäkin kappaleessa kitaristi-vokalisti Skandazin hypnoottinen messuaminen on se kaikkein kirkkain kruunu.

Nawaharjan päättää pitkäksi venyneen julkaisuhiljaisuuden voitokkaasti. Täytyy toivoa, että Lokabrennanin seuraajaa ei tarvitse odottaa yhdeksää vuotta.                 

Harri Linnera