Avainsana: media

Miasman nykynäkymät

Medialla ei ole erityisen helppoa näinä aikoina. Tiedonkulun pirstaloituminen erilaisiin muotoihin, mm. sosiaaliseen mediaan, on muuttanut tiedon välittäjän ja sen vastaanottajan suhdetta pysyvästi.

Musiikkimedian puolellakin kolhuja on tullut. Verkkolehti Rokkizine lopetti toimintansa viime vuoden loppupuolella. Niko Ailamo kertoo tähän tarkemmin syitä Rokkizine-blogissa. Miasman puolesta voin sanoa, että vastaavanlaiset ongelmat ovat myös meidän riesanamme.

Tuhma-lehti puolestaan pisti pillinsä pussiin vuoden 2010 alussa. Tuhma oli ilmoitusmyynnillä rahoitettu ilmaisjakelulehti ja epäilemättä lehtien yleinen ilmoitusmyynnin lasku näkyi myös Tuhmassa. Miasman puolesta voin sanoa, että vastaavanlaiset ongelmat ovat myös meidän riesanamme.

Tuskin osaamme tehdä asioita yhtään sen paremmin kuin Rokkizinen tai Tuhman porukka. Onhan meilläkin ollut koko ajan vaikeaa, mm. numeroita on jäänyt ilmestymättä.

Miasman tekemisessä on oikeastaan neljä pääresurssia, joiden varassa toiminta makaa. Nämä ovat:

-immateriaaliset resurssit, jolla tarkoitan kaikkea sitä ”raaka-ainetta” joista juttuja vuollaan. Tämä on toistaiseksi ollut ehtymätön luonnonvara

-henkiset resurssit, eli toimittajien ja muiden lehden parissa toimivien henkilöiden asiantuntemus ja motivaatio. Motivaatio uhkaa välillä surkastua ajan ja rahan puutteen ristiaallokossa.

-ajalliset resurssit, tätä ei ole koskaan liikaa. Lisäksi aikuisilla ja osin perheellistyneillä ihmisillä on elämässä muutakin tekemistä kuin musiikkiskenessä hengailu. Kukaan meistä ei tee tätä työkseen.

-rahalliset resurssit. Rahaa ei aina liiemmin ole, ja se heijastuu väkisinkin toimintaan.

Hulluusko tätä sitten ajaa jatkamaan? Voi se olla sitäkin. Allekirjoittanutta motivoi lisäksi tietty näyttämisen halu, DIY-meininki ja halu uida vastavirtaan. Uskon yhä, että Miasman kaltaiselle hitaalle medialle on edelleen paikkansa. Uutisten kilpajuoksuun meidän ei kannata lähteä, koska lehden ilmestymsten syklissä asiat ehtii vanheta moneen kertaan ja lukijat saa paremmin uudet käänteet tietoonsa muita kanavia pitkin. Asiantuntemus ja pintaa syvemmältä kaivelu ovat sen sellaisia arvoja, jotka eivät vanhene yhtä vilkkaasti.

Printtimediaa pidetään hieman vanhakantaisena. Miasmassa olemme rohkeasti yrittäneet tuoda uutta ajattelua ja erilaisia lähestymiskulmia erityisesti pienen lehden ylläpitoon. Meillä on suhteellisen vankka tilaajakunta, mutta ilmoitustulojen vähentyminen ja painokustannusten kasvaminen on pakottanut karsimaan kaikki ylimääräiset kulut minimiin.

Viime vuonna toteutimme myös Facebookin haltuunoton. Tätä voi pitää onnistuneena, sillä fanikantamme kasvoi nopeammin kuin oletimme ja huomasimme iloksemme lehdellä olevan melko laajaa kannatusta. Tämä on tietenkin vasta markkinapotentiaali, joka ei yksistään tuo yhtään euroa kassaan. Se kuitenkin mahdollistaa aktiivisen kanssakäymisen lukijoiden kanssa ja myös päivittäistapahtumien jonkunasteisen seurannan. Laitoimme myös lehden myytäväksi suoraan Facebookiin. Tässä suhteessa olimme pioneereja ja kauppamme oli itseasiassa Suomen ensimmäinen Facebook-kauppapaikka! Tästä on hyvä jatkaa kehitystyötä edelleenkin.

Lehtipisteellä on käytännössä monopoliasema, mitä tulee irtonumerojakeluun, ja se sapettaa jo ihan periaattellisella tasolla. Käytännössä se sanelee provisiot ja muut sellaiset, ainakin pienen lehden osalta. Lehtipiste sopii suurilevikkisille julkaisuille, koska se pelaa täysin volyymipohjaisesti. Pienet julkaisut ovat siellä vain katalogin täytettä, kuriositeetti marketin lehtihyllyllä.

Jos me haluaisimme Lehtipisteellä kiinni isoon rullaan, meidän pitäisi painaa sinne ensin isosti lehtiä, jotka sitten olisivat myynnissä kaikissa kioskeissa ja marketeissa. On ihan mahdollista, että lehden myynti nousisi rakettimaisesti ylöspäin ja temppu kannattaisi. On ihan mahdollista sekin, ettei tämmöinen marginaalijulkaisu kiinnostakaan juuri sen suurempaa ihmisjoukkoa kuin mitä nyt pystymme tavoittamaan. Ainakaan meillä ei ole rahaa lähteä mukaan näihin arpajaisiin.

Lukijat on tavoitettava toista tietä, parhaiten siinä auttaa puskaradio, joten ei muuta kuin sana kiertämään!

Jani Suopanki