Avainsana: Live

Karelian Warcry – Uuden tulemisen äärellä

 
Miasmankin sivuilta (#44) tuttu Karelian Warcry julkaisee tänä iltana keikkatallenteen vuodelta 2007, jolloin bändi lämmitteli Swallow the Sunia Kouvolan Rytmi-Katissa. Melko pitkästä hiljaiselosta huolimatta Karelian Warcry on elossa ja valmistelee uutta materiaalia.
 
– Bändiä vuonna 2014 kohdannut tragedia, laulaja-kitaristimme Matti Mikkosen menehtyminen lopetti Karelian Warcryn toiminnan lähes kokonaan. Päätimme kuitenkin jatkaa hieman kokoonpanoa muokaten ja viimeistellä kesken olevan albumimme Veripellot. Julkaisijaa albumille ei vielä ole, joten olemme sen suhteen avoimia tarjouksille, kertoo yhtyeen rumpali Anttipekka Heiskanen
 
Karelian Warcry on ehtinyt tehdä uudella kokoonpanolla jo muutaman keikan ja tarkoituksena on keikkailla enemmänkin, kunhan maailma vapautuu koronan ikeen alta. Siinä sivussa bändi on julkaissut kadoksissa olleen version kappaleesta Minun aikani useilla digitaalialustoilla, kuten Spotify ja Youtube.
 
Katso keikkatallenne: Täällä.
 
Karelian Warcryn Facebook-sivu: Täällä.
 

Morningstar – Heavy Metal Heretics on Stage

Arvosana: 8/10

Julkaisija: VainoValkeat Productions

Äänekoskelainen Morningstar aurasi toistakymmentä vuotta pitkän olemassaolonsa aikana latua parinkin eri metalligenren pioneerina. Mustan metallin saralla 90-luvun alussa aloittanut bändi kehitteli täyspitkillään pakanallisen lyriikan ja verevän voimahevin synteesiä, joilla myöhemmät tulokkaat kiipesivät suurille esiintymislavoille saakka. Mahdollista vaikutushistoriaa on hankalaa todistaa suuntaan tai toiseen, mutta jotenkin itselläni on ollut tapana ajatella, että Morningstarissa oli itse teossa juuri oikeanlainen konsepti. Aika vain sattui olemaan väärä.

Se historiasta. VainoValkeat Productionsin pienimuotoisesti julkaisema Heavy Metal Heretics on Stage kokoaa yhteen vuonna 2007 toimintansa lopettaneen ryhmän harvinaisempaa keikka- ja studiomateriaalia. Kyseiseen julkaisuun ei kuitenkaan sisälly piilotettua lupausta siitä, että Morningstar olisi tekemässä paluuta.

Tämä on levyn aloittavan viiden kappaleen keikkaosuuden valossa vähintäänkin harmillista. Pääosin kolmen viimeisen albumin pohjalle rakentuvassa keikkasetissä on voimaa ja tarttuvuutta, ja vaikka kannet varoittelevat raaoista saundeista punaisin kirjaimin, niin bändin keikkasaundi on yllättävänkin selkeä ja tasapainoinen. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla himmennä sitä paatosta, jolla kolmikko ja erityisesti kitaristi-vokalisti Ari Honkonen esittää fennomaanista pakanaheviään. Oikeastaan päinvastoin.

Jos albumin ensimmäisestä osuudesta haluaisi kaivamalla kaivaa jotakin arvosteltavaa, niin sen täytyy olla se, että viisi kappaletta ei riitä alkuunkaan. Sellainen viidentoista kappaleen setti alkaisi olla lähellä siedettävää, ja mielellään niin, että vuonna 1996 julkaistu Heretic Metal olisi vahvasti yliedustettuna. Ehkä tuossa keikkaosuudessa olisi voinut kuulua myös hieman enemmän bändin ja yleisön välinen kanssakäyminen, jota on luultavasti ollut huomattavasti enemmän kuin lopulliselta tallenteelta kuuluu. Hienoa kuitenkin, että keikan päättävän Black Rebel -klassikkorallin loppuun on jätetty hunajaisen kannustava kommentti:

– Jos te ette oo hyvä, niin kuka sitten on!

Studio-osuus koostuu vastaavasti viidestä kappaleesta. Näistä kaksi ensimmäistä, Ultima Thule/Pagan Funeral ja Metal Fever, ovat vuoden 2001 promonauhalta. Kolmantena tuleva Metal Survivor on alun perin julkaistu Finnish Metal -albumin vinyylibonuksena, kun taas neljäs kappale Fighters of Metal sai ensijulkaisunsa Metal On Metal II -kokoelmalla. Tämänkin osuuden päättää Black Rebel, tosin ennen julkaisemattomana ryyppyversiona. Promillet kuuluvat läpi, mutta pääosin myönteisellä tavalla – esityksen pienet epäpuhtaudet peittyvät energian ja tunnelatauksen alle. Todella hyvä veto itse asiassa. Noin muutenkaan levyn jälkimmäinen osuus ei kauheasti anna aihetta arvosteluun.

Heavy Metal Heretics on Stage kokoaa tyylikkäästi yhteen omanlaisensa tienraivaajabändin uran myöhempiä vaiheita. Tavaraa olisi voinut olla enemmänkin, mutta ainakaan reilun neljänkymmenen minuutin mittaisella levyllä ei ole tyhjäkäyntiä tai tylsiä hetkiä.

Harri Linnera