Avainsana: Inverse Records

AUTOPSY NIGHT – Born To Kill

Autopsy Night: Born to kill
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inverse Records

 

 

 

Venäläinen pitkän linjan puurtaja Autopsy Night julkaisee uusimman albuminsa kotimaisen Inverse Recordsin toimesta. Tyylillisesti yhtye on lähimpänä 90-luvun alun amerikkalaisia kuolometalliyhtyeitä, kuten varhainen Cannibal Corpse tai Broken Hope. Korinaa, röhkintää, korkeita rääkäisyjä sekä sahaavia kitaroita on siis luvassa koko puolituntisen ajan.

Autopsy Nightin ehdoton vahvuus on sen kyky tavoittaa kuolettamisessaan juurikin se tälle tyylille ominainen hurmeinen tunnelma. Rytminvaihdokset ja tasokkaat riffit pitävät otteessaan helposti koko albumin keston ja täytyypä sanoa, että näin autenttista otetta ei ole paljoa Butchered at Birthin tällä puolen kuultu. Analogiset rumpuläpseet yhdessä kuivahkon kitarasoundin kanssa ovat nekin kuin parinkymmenen vuoden takaa ja istuvat kokonaiskuvaan hienosti. Vokalisti Evgeniy Kalininin rouhea korina tuo mieleen Chris Barnesin alkuvuosien vastaavat ja kun esikuvan karmeilta helium-rääkäisyltäkin vältytään, on homma laulujen osalta napakasti kohdillaan. 90-luvun puolivälistä saakka toiminut yhtye jyrää myös soitannollisesti silloittelemattoman vakuuttavasti ja täytyy myöntää, että koukkuun jäin. Kuunnelkaa vaikkapa Park Massacre, jos ette usko.

Autopsy Night kolisee siis ainakin tässä osoitteessa harvinaisen kovaa. Kappaleet ovat ytimekkäitä ja hyvin sovitettuja. Bonusbiisien kera puolituntia kestävä levytys ei harhaile turhia, vaan vesuria heilutellaan vain ja ainoastaan surmalle tarpeellinen määrä. Born to Killin suurin vahvuus on kuitenkin sen kursailemattoman deathmetalinen ulosanti. Kaiken nykypäivän vipellyksen seassa keskitempoinen albumi onkin kuin tervetullut muistutus siitä mistä tyylilajissa oli alun pitäen kyse. Kaikille vanhan Cannibal Corpsen perään kyynelehtiville tämä on pakkotarkastuksen paikka ja kelvannee tämä myös muillekin kuolofaneille. Vaikkei Born to Kill kenties sitä kaikkein innovatiivista sarkaa edustakaan, niin eihän tällaisen laatukuolon edessä käy kieltäytyminen. Käytän itse ja suosittelen.

Markus Makkonen

CARNAL DEMISE – Carnal Demise

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inverse Records

 

Kuopion Carnal Demise käy päälle terhakalla itseluottamuksella. Kuvia ei suotta ryhdytä kumartelemaan, eikä ilmeisimpiin apinointikonsteihin sorruta. Saatekirjeessä verrokkina mainitaan, ei enempää tai vähempää kuin Entombed, jonka tyylistä ison käden kirvesmurhaamista en tosin levyltä kuule missään vaiheessa. Yhtye on kerännyt demovuosinaan kehuja, mutta miten onnistuu siirtyminen täyspitkien albumeiden pykälää kovempaan liigaan?

Vaihtelevasti, lienee se osuvin vastaus. Carnal Demisen otteissa on keskivertoa enemmän ajatusta. Riffeissä on variointia ja löytyypä kappaleista dynamiikkaakin ihan mallikkaasti. Aivan jokainen kuvio ei kuitenkaan satu keskelle taulua, esimerkiksi Scumin kakkosriffin pahasti tökkivä näennäistekninen näpellys lipsahtaa jo kokonaan ohi maalin. Kuitenkin vastapainoksi on heittää topakoitakin jyskyttelyjä ja ennen kaikkea yllättävän persoonallisia melodioita. Vokalisti Jarkko Korhosen suoritus menee ajoittain väkinäiseksi änkäämiseksi, mutta varsin kunnioitettavan monenlaisia ääniä mies kuitenkin kurkustaan päästää. Ääntämiseen olisi tosin suonut tuottajan puuttuvan, sillä ajoittain englanti menee häiritsevän tankeroiseksi. Carnal Demisen debyytin ehdottomasti parhaaksi avuksi laskisin joka tapauksessa sen paikoin pilkahtelevan vahvan melodisen otteen. Kun steroidipurkin kansi maltetaan panna pienemmälle, niin kylläpä vain yhtyeen sointi aukenee uusiin, merkittävästi ilmavampiin ja ennen kaikkea luontevampiin sfääreihin.

Carnal Demisen pelinavaus on siis lähinnä enemmänkin lupaava, kuin täysin valmis hengentuote. Hengittävämpi ja orgaanisempi äänimaailma palvelisi mielestäni yhtyettä nykyistä sirisevää linjaa paremmin. Samalla soisi ilmaisun hieman fokusoituvan. Nyt levyllä tuntuu olevan jokseenkin liikaa yrittämistä erilaisten tyylien kanssa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kyllähän tämä keskitason albumidebytanttia huomattavasti mielenkiintoisempi tapaus on. Ideaa löytyy ja ratkaisut ovat useammin niitä onnistuneita, kuin katastrofeja. Väitän kuitenkin, että kunhan lastentaudeista päästään, tulee seuraava Carnal Demise -kiekko olemaan tätä merkittävästi kovempi.

Markus Makkonen