Avainsana: Gnaw Their Tongues

Grand Celestial Nightmare – Forbidden Knowledge and Ancient Wisdom

Arvosana: 8/10

Julkaisija: New Era Productions

Pääasiallisesti taiteilijanimellä Mories tunnettu hollantilainen multi-instrumentalisti Maurice de Jong on lukemattomien bändien ja projektiensa kanssa luonut titaanisia mittasuhteita tavoittelevan julkaisuhistorian. Miehen bändeistä tunnetuimmat lienee Gnaw Their Tongues, Aderlating ja De Magia Veterum, joiden yhteenlaskettu tuotanto pelkästään kattaa liki kahdeksankymmentä erilaista julkaisua.

Grand Celestial Nightmare on yksi Moriesin tuoreemmista projekteista. Esikoisalbumi The Void of Death ilmestyi digitaalisessa formaatissa vuonna 2016 ja sai jatkoa Drink from the Chalice with Nightly Lust -lyhytsoiton muodossa vuonna 2020. Tämän jälkimmäisen saatteli maailmalle perinteisenä magneettinauhana hollantilainen New Era Productions, joka on julkaissut myös projektin jälkimmäisen albumin yhtä lailla perinteisenä vinyylinä. Edellä mainitun lyhytsoiton sisältämät kolme kappaletta löytyvät myös käsillä olevalta pitkäsoitolta.

Esittelyteksteissä Grand Celestial Nightmare on kertonut tavoitteekseen tehdä kunniaa vanhalle Kreikalle ja 90-luvun alkupuolen sinfoniselle mustalle metalille. Siihen päälle Mories on ammentanut saundiinsa vaikutteita myös klassisesta hevistä. Tämä on itse asiassa varsin asiallinen ja oikeaan osuva kuvaus projektin säveltaiteesta. Parhaimmillaan Grand Celestial Nightmare tavoittaa tyylikkäästi vanhan Kreikan mystisen ja vaanivan tunnelman á la Rotting Christ ja Necromantia. Toisaalta Mories ei myöskään kompuroi ripeämmällä kompilla tahditetun ja mahtipontisemman materiaalin kanssa, vaan sekin sulautuu luontevaksi osaksi kokonaisuutta. Maininnan ansaitsee myös levyn sopivalla tavalla ”tuottamaton” saundimaailma, jossa on autenttista 90-lukulaista sumua ja usvaa.

Kappaletasolla tarkasteltuna Forbidden Knowledge and Ancient Wisdom on varsin onnistunut kokonaisuus. Kaikkein eniten omaa korvaa miellyttävät kappaleet, joissa Kreikka-tatsi on voimakkaimmin esillä, kuten avauskappale Drink from the Chalice with Nightly Lust ja Tombs of Marble and Stone. Albumin ehdottomiin kohokohtiin lukeutuvat myös punkahtava Black Mouth Echoes with Death ja raivokas Speared Servants of the Jehovah. Tässä jälkimmäisessä on myös todella vaikuttava ja alleviivatun 90-lukulainen puhuttu osuus sekä hieman Bathory-vaikutteinen kitaraliidi. Toimii.

Hieman heikompaa osastoa edustaa As Bewildered as the Cursed Night, joka ennustaa nimessään kuulijansa tuntemuksia: kappale lähtee liikkeelle melkoisena pillipiiparihevinä, ja vaikka se raskaammin rullaava poljentokin tulee jossain vaiheessa mukaan, niin lopputulos jää siitä huolimatta jollain tavalla sekavaksi – ja hämmentäväksi. Levyn kaksi viimeistä kappaletta korjaavat kuitenkin suuntaa tuntuvasti synkempään suuntaan.

Forbidden Knowledge and Ancient Wisdom on taas yksi todella tasokas levytys painajaismaisten ja likaisten äänimaailmojen mestarilta, Moriesilta, jonka luovuus ei näemmä ole ainakaan ehtymään päin. Hyvä niin. Varmasti tutustumisen arvoinen albumi niille, joille vanha Kreikka ja 90-lukulaisen sumuiset tunnelmat ovat se juttu. 

Harri Linnera   

Golden Ashes – In the Lugubrious Silence of Eternal Night

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Oaken Palace Records

Taiteilijanimellä Mories tunnettu hollantilainen multi-instrumentalisti Maurice de Jong on lukemattomien bändien ja projektiensa kanssa luonut julkaisuhistorian, johon kuuluu päälle sata erilaista äänitettä. Miehen bändeistä tunnetuimmat lienee Gnaw Their Tongues, Aderlating ja De Magia Veterum. Näistä ensimmäisenä mainittu julkaisi jokin aika sitten järjestyksessään jo neljännentoista albuminsa, josta löytyy arvostelu näiltä samoilta sivuilta.   

Golden Ashes edustaa Moriesin projektien tuoreempaa laitaa, sillä sen ensimmäinen elonmerkki oli vuonna 2018 ilmestynyt lyhytsoitto The Desolation. Seuraavana ilmestyi esikoisalbumi Gold Are the Ashes of the Restorer, jota seurasi vielä samana vuonna lyhytsoitto The Golden Path of Death Acceptance. Moriesille tyypilliseen tapaan seuraavaa albumia ei tarvinnut kauan kaipailla, vaan In the Lugubrious Silence of Eternal Night ilmestyi kutakuinkin puoli vuotta edellisestä julkaisusta.

Mitä tulee kappaleiden määrään ja levyjen pituuksiin, Golden Ashesin täyspitkät tulevat melko lähelle 1:1-suhdetta: molemmat sisältävät kahdeksan kappaletta ja levyjen pituudet asettuvat kuuden sekunnin heitolla kolmenkymmenenviiden minuutin tuntumaan. Näistä kahdesta albumista jälkimmäinen on se pikkaisen pidempi.

In the Lugubrious Silence of Eternal Night ei noin muutenkaan tee kovin kummoista eroa edeltäjäänsä. Tarjolla on tälläkin kertaa korostetun kosketinvoittoista, eteeristä ja maalailevaa mustaa metallia. Rumpukone naputtaa suurimman osan ajasta vimmaisella tahdilla, tuskaiset kähinävokaalit eivät nouse kovinkaan reilusti muun äänimassan yläpuolelle, eivätkä siirtymät kappaleesta seuraavaan ole mitenkään erityisen alleviivattuja. Periaatteessa levy voisi aivan hyvin koostua yhdestä reilu puolituntisesta kappaleesta.

Tunnelman puolesta Golden Ashes on ottanut askeleen mahtipontisempaan ja apokalyptisempaan suuntaan, jopa niin, että siellä ja täällä tulee mieleen norjalaisen Limbonic Artin varhainen tuotanto. Tämä ei ole ollut yksinomaan hyvä asia, sillä samalla kun bändi on saanut äänimaailmaansa tietynlaista selkeyttä ja särmää, se on myös hieman kadottanut esikoislevynsä toismaailmaisia sävyjä. Tässä voisi myös toistaa sen jo edellisessä arvostelussa todetun seikan, että Golden Ashesin vahvin osaaminen on ehkä kuitenkin muualla kuin mustassa metallissa. Näin ollen askel mustan metallisemman ilmaisun suuntaan menee noin puolen askeleen verran harhaan.

Noin muuten In the Lugubrious Silence of the Eternal Light toimii omanlaisenaan konventionaalista mustan metallin saundia rikkovana teoksena vähintäänkin hyvin. Se on tunnelmallinen ja kokeellinen albumi, joka tarjoaa mahdollisuuden ottaa etäisyyttä terrestriaalin todellisuuden ahtaisiin ja ankeisiin kuvioihin.

Harri Linnera

Gnaw Their Tongues – I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die

 

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Consouling Sounds

Hollantilainen Gnaw Their Tongues on puolentoista vuosikymmenen mittaisen olemassaolonsa aikana saatellut maailmalle reilu viisikymmentä julkaisua, joihin kuuluu myös neljätoista täyspitkää albumia. Kaiken kaikkiaan tämän yhden miehen operaation takaa löytyvän multi-instrumentalisti Moriesin – eli arkisemmin Maurice de Jongin – julkaisuhistoria kattaa päälle sata erilaista äänitettä.

Jopa Gnaw Their Tonguesin mittapuulla hirviömäisen nimen omaava I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die pitää sisällään kahdeksan kappaletta, joiden yhteispituus on tasan kolmekymmentäviisi minuuttia.

Moriesin luomistyön pääasiallisena kanavana toimivalle Gnaw Their Tonguesille on alusta asti ollut leimallista, että sen luokitteleminen on samaan aikaan sekä toivottoman hankalaa että myös lapsellisen helppoa. Musiikilliselta kantilta katsottuna Moriesin padassa on kuplinut kaikkea mahdollista noisesta doomiin ja ambientista black metaliin, mutta mihinkään helppoon kategorisointiin – ála black noise – Gnaw Their Tongues ei taivu. Toisaalta kaiken tämän musiikillisen ristiinnussimisen läpi kulkee punaisena lankana Moriesin päättäväinen ja pakonomainen hakeutuminen saastan, väkivallan ja kauhun äärelle. Mitä ikinä mies pakottaakaan musiikilliseen muottiin, se on sairasta ja likaista.

I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die ei muodosta poikkeusta sääntöön. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että käsillä oleva albumi on tunnelmaltaan lähempänä bändin alkuaikojen törkyisiä klassikoita, kuten An Epiphanic Vomiting of Blood ja All the Dread Magnificence of Perversity, kuin vaikkapa huomattavasti seesteisempää L’arrivée de la terne mort triomphante -levyä vuodelta 2010.

Merkittävänä erona mainittuihin klassikkolevytyksiin on kuitenkin se, että tällä levyllä yhteys black metaliin rajoittuu lähinnä tuskaisiin vokaaleihin. Noin muuten metallivaikutteet loistavat poissaolollaan, vaikka kieltämättä kappaleessa White Void Black Wounds aavistelee traditionaalisempaa kappalerakennetta. Musiikillinen raiskaus on kuitenkin tässäkin tapauksessa sillä tavalla perusteellinen, että lopputulos kuuluu joka tapauksessa harsh noisen ja industrialin karsinaan. Asteen verran selkeämmin industrial-vaikutteet ovat esillä seuraavina tulevissa To Rival Death in Beauty– ja Here Is No Corruption -kolisteluissa.

Gnaw Their Tongues on edelleenkin omanlaisensa tapaus metallin ja melun uloimmilla laidoilla, eikä sen järjestyksessään neljästoista albumi tätä asemaa ainakaan heikennä. Oikeastaan päinvastoin. I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die on juuri sitä, mitä Gnaw Their Tonguesin pitääkin olla: kuin kuuntelisi sellaisia elokuvia kuten Los Sin Nombre ja Martyrs. Lopulta melko harva bändi tai artisti pystyy tähän. Mustan metallin viitekehyksessä ainoastaan kotimaisen True Black Dawnin voisi sanoa osoittavan vastaavaa onnistuneisuutta kauhuntunnelmien luojana.      

Harri Linnera

Golden Ashes – Gold Are The Ashes Of The Restorer

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Aurora Borealis Recordings

Pääasiallisesti taiteilijanimellä Mories tunnettu hollantilainen multi-instrumentalisti Maurice de Jong on lukemattomien bändien ja projektiensa kanssa luonut titaanisia mittasuhteita tavoittelevan julkaisuhistorian. Miehen bändeistä tunnetuimmat lienee Gnaw Their Tongues, Aderlating ja De Magia Veterum, joiden yhteenlaskettu tuotanto pelkästään kattaa liki kahdeksankymmentä erilaista julkaisua.

Golden Ashes edustaa Moriesin projektien tuoreempaa puolta, sillä sen ensimmäinen elonmerkki oli vuosi sitten ilmestynyt The Desolation -EP. Tämä kolme kappaletta sisältänyt ja vaatimattoman yhdentoista minuutin keston omaava omakustanne on kuitenkin ollut saatavilla vain ja ainoastaan digitaalisessa muodossa. Käsillä oleva esikoistäyspitkä sen sijaan on saanut julkaisijaltaan Aurora Borealis Recordingsilta varsin tyylikkään, joskin visuaaliselta ilmeeltään asianmukaisen pelkistetyn muodon. Hieman proosallisemmin ilmaistuna kompaktilevyn sisällään pitävistä pahvikuorista löytyy kappaleiden nimet ja niukasti tietoa sekä levytyksestä että tekijästä, mutta siinä onkin kaikki.

Gold Are The Ashes Of The Restorer on levy, josta voisi hyvinkin käyttää jotain post-alkuista kuvailua ilman minkäänlaista herjaa. Albumin avausraita The All Consuming Light Of Eternal Death humisee kallokoppaan siinä määrin kosketinvoittoisena, että äänimassan alla sykähtelevä mustanmetallinen pulssi saattaisi hyvinkin olla vain kuulijan omaa mielikuvitusta. Toisesta kappaleesta eteenpäin rumpukoneen tarjoama tahditus tulee hieman paremmin kuuluviin, mutta koskettimet säilyvät joka tapauksessa pääosassa. Rajat black metalin, dronen ja monenkirjavien post-alkuisten tyylilajien välillä vaikuttavat lähinnä kosmiseen tomuun piirretyiltä viivoilta.

Kahdeksan kappaletta sisältävä ja reilun puolentunnin keston omaava albumi on ennen kaikkea kokonaisvaltainen auraalinen kokemus, jota ei ole mielekästä pilkkoa pienempiin osiin. Kokonaisuus on tuntuvasti enemmän kuin osiensa summa. Rumpukoneen, basson, koskettimien ja kähinävokaalien muodostama minimalismi versoo maailmoja psyyken sisällä. Tässä mielessä voi sanoa, että Golden Ashesin esikoisalbumi saavuttaa saman kuin black metalin ja dronen parhaimmat edustajat, vaikka kolhiikin melko lailla kummankin genren musiikillisia konventioita.

Toisaalta täytyy myöntää, että projektin vahvin osaaminen on ehkä kuitenkin dronen ja muun kokeellisen äänitaiteen puolella. Jos kautta linjan vahvasta kokonaisuudesta haluaa poimia yhden kappaleen erilleen, niin se on levyn viides raita, melko vuolassanaisesti nimetty Drifting Slowly Through The Portal Of Sorrow Towards The Void Of Death. Mainitussa kappaleessa alun alkaenkin minimaalisesta soitinarsenaalista on pudotettu vielä rumpukone pois, mutta lopputulos on tunnelmaltaan sitä luokkaa, että voisi soida David Lynchin hienoimpien teosten taustalla.

Yhteensummaten sanottakoon, että Golden Ashes on tehnyt todella vakuuttavan esikoisalbumin. Gold Are The Ashes Of The Restorer on aika lailla kaikkea sitä, mitä tällaiselta genrerajoja taivuttavalta levyltä saattaa toivoa. Se on tunnelmallinen, hyvällä tavalla sisäänpäin kääntynyt ja omalla lohduttomalla tavallaan hyvin kaunis. Toivottavasti Mories jatkaa tämän projektin parissa vielä tulevaisuudessakin.

Harri Linnera