Avainsana: festivaali

Jo joutuu armas Steelfest

Kappas, taas on vuosi vierähtänyt. Saapuvan kesän merkit eli puiden lehtien puhkeaminen, suvivirsi ja Steelfest ovat itse kullekin enemmän tai vähemmän tärkeitä signaaleja siitä, että uuden suven aikakausi vyöryy väistämättä päällemme. Vaan mikäs on Steelfestin (17.-18.5.) tarjonta tänä vuonna? Puntaroidaanpa muutamien poimintojen kautta, millaista herkkua musiikilliselta tarjottimelta tällä kertaa löytyy.

Ensivilkaisulla esiintyjien armada on kyllä vakuuttava. Perjantaina Hyvinkään Villatehtaalla möykkää neljätoista yhtyettä ja lauantaina peräti seitsemäntoista. Mukana on sekä kohtalaisen tuntemattomia pikkubändejä että Mardukin, Asphyxin ja Immolationin kaltaisia vuosikymmenten kuluessa paikkansa sementoineita suuruuksia. Ja kyllä kai joku Mgła alkaa olla genressään jo vähintään keskisuuri tekijä, jos maineella ja vetovoimapiirin laajuudella mitataan.

Toki voidaan sanoa, että toisaalta näissä nimissä on varman päälle pelaamisen makua, koska nuo edellä mainitut Immolationia lukuun ottamatta ovat samaisilla festeillä – ja muutenkin Suomessa – jo vierailleet muutaman vuoden sisään. Eipä toisaalta haittaa, itse en ainakaan ole vielä kyllästynyt kyseisiä bändejä livenä näkemään.

 

Necros Christos Steelfestissä vuonna 2018. Kuva: Timo Hanhirova

 

Jos pitää valita, näistä kahdesta päivästä perjantai on hieman vähemmän puoleensavetävä, vaikka monta kiinnostavaa tuoretta nimeä sieltä löytyy, samoin kuin ehdottomasti nähtäviä tuttuja. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu Kanadan Quebecistä saapuva Monarque. Tiukkaa, jylhää ja melodista blackia esittävä bändi muistuttaa jossain määrin viime vuonna paikalla ollutta saman seudun Forteresseä. Samoin on kiintoisaa nähdä, onko tämä kovempi kuin lauantaina esiintyvä kolmas quebeciläisyhtye Délétère. Kiinnostaa myös kuulla, kuinka kokeneen skenetoimijan V-Khaozin luotsaama Vargrav onnistuu kutomaan paikan päällä sitä emperoriaanista seittien linnaa, jota kahdella levyllään on esitellyt.

Immolation. Kyllä kiitos, nämä periksiantamattoman death metal -jyräyksen ammattilaiset on käytävä kuulemassa. Samoin pakollinen on perjantain päättävä industrial black metalin klassikko Mysticum.

Lauantaille voi povata reipasta alkua, sen verran kehuja on kuulunut melodisröyhkeällä kaahauksella kuulijoita piiskaavan Morgalin esiintymisistä. Tämä bändi ei ainakaan ole mitään kaapupönötystä. Ja heti perään …and Oceans (yleensä itseäni muuten ärsyttävät tuollaiset erikoisnimikikkailut, mutta tämän bändin nimi ei ole ikinä jostain syystä inhottanut), joka mielessäni assosioituu vahvasti ysärin lopun pimpelipompeli-tunnelmarevittelyihin, ja pelkästään positiivisella tavalla, vaikka kyllähän nuo tämänkin vuosituhannen puolella jotain tekivät. Pitää käydä vilkaisemassa, miten tämä haudasta noussut ryhmä innostuu rymistelemään. Kielisoittimissa ja vokaaleissa taitaa olla alkuperäismiehistö.

Ukrainan Kroda oli Steelfestissä kolme vuotta sitten, ihan kelpo slaavi-paimenpoika-folk-blackia silloin veistelivät. Folkkivaihdetta isommalle vääntää norjalainen viikinkimetalliryhmä Einherjer. Saapa nähdä, kuulostaako tämä hoilotus tuona iltana virkistävältä vai laimealta. No, saatanallisella paineella hyökkää toivottavasti silmille Vital Remainsin esitys, joka hoitaa lauantaina amerikkalaisen death metalin tontin. Siitä vain vertailemaan, onko tämä vai Immolation tänä viikonloppuna kovempi.

Puolan Mgła kuuluu pakkonähtäviin. Sen verran vakuuttavissa uomissa kulkee heidän pimeä julistuksensa, jossa pohdiskelu yhdistyy ankaraan sivalteluun. Illan päättävä luottopelaaja Marduk on oletettavasti kova.

Yleisellä tasolla on todettava, että onhan siitä tullut jo sielua hyväilevä rituaali, kun noiden punatiilisten muurien suojissa ensimmäisen kerran haukkaa burgeria tai muuta mehevää grilliannosta ja hörppää tilanteen mukaan kahvia pahvimukista tai rapsakkaa alea tölkistä. Taas on yhdestä talvesta selvitty.

Seppo Rautio