Avainsana: Death metal

Orthodoxy – Novus Lux Dominus

Arvosana: 9/10

Julkaisija: The Sinister Flame

Orthodoxy laitettiin alulleen Espanjassa joskus viime vuosikymmenen puolella ja sen ensimmäinen sooninen emanaatio tuli julki Shaarimoth nimeä kantavan demonauhan muodossa vuonna 2015. Melkoisen visusti varjoissa pysyttelevästä ryhmästä löytyy niukalti tietoa, mutta ilmeisesti bändin kokoonpanon muodostavat muun muassa Profundis Tenebrarumin, Whoredomin ja Domainsin riveissä vaikuttavat musikantit. Näistä viimeisenä mainitulle löytyy vahvistus levy-yhtiön saatetekstistä. Domainsin esikoisalbumi Sinister Ceremonies ilmestyi samaten The Sinister Flamen kautta vuonna 2014.

Novus Lux Dominus rakentuu alkusoitosta, muutamasta välisoitosta ja kuudesta varsinaisesta kappaleesta, joiden yhteispituus on melko lailla ihanteellinen reilu neljäkymmentäkaksi minuuttia.

Jonkinlaiseen kategoriaan asemoituna Orthodoxyn ensimmäisen pitkäsoiton voisi sanoa olevan melko puhdasoppinen ns. pimeän death metalin edustaja. Sen vahvuus ei ole hienlöyhkäisessä musiikillisessa suorittamisessa, jota kannattajakunnassaan taivastellaan F-sana kuolaa valuvilla huulilla, vaan monumentaalisessa raskaudessa sekä ala- ja toismaailmaisessa tunnelmassa. Espanjalaiskvartetin musiikki ei kuitenkaan latistu synkeänpulskeaksi taustapörinäksi, sillä kappaleissa on koukkua, kiinnostavia yksityiskohtia ja tarttuvuutta. Maininnan ansaitsee myös levyn saundimaailma, jossa on saavutettu tyylikäs tasapaino raskauden ja erottelevuuden välillä, varsinkin Nosferatvmin bassottelu hyväilee korvaa.

Kappaleiden tasolla tarkasteltuna Novus Lux Dominus on saumaton kokonaisuus, jonka painajaismaiset välisoitot takovat entistäkin tiukemmin yhteen. Tämän vuoksi yksittäisten kappaleiden erottelu on väistämättäkin jonkinasteista väkivaltaa, mutta jos jotakin täytyy poimia, niin olkoon se Flame of Primordial Essence. Petomaista mutta harkittua raivoa, tervanmustaa pimeyttä, alamaailmaista messuamista ja erinomaisen vahva mielleyhtymä kulta-aikojen Morbid Angeliin, kuitenkin niin, että Orthodoxy pyyhkii pöytää menneisyyden mestarilla. Siitä on jo kohta pari vuosikymmentä, kun Sairas Enkeli viimeksi ylsi tämän tasoisiin suorituksiin.

Orthodoxyn esikoisalbumi ei jätä kauheasti sijaa arvailuille, eikä varsinkaan anna aihetta moitteille. Novus Lux Dominus on omassa tyylilajissaan sillä tavalla onnistunut teos, että bändi kaivertaa saman tien nimensä death metalin kunniatauluun, Incantationin, Immolationin ja jo kertaalleen mainitun Morbid Angelin kunnianarvoiseen seuraan. Jos edellä mainitut ryhmät ovat menneillä tai tuoreemmilla teoksillaan soitelleet oikeita kieliä sielussa, niin ei ole mitään syytä jättää Orthodoxyn ensimmäistä täyspitkää kuuntelematta.

Harri Linnera

AUTOPSY NIGHT – Born To Kill

Autopsy Night: Born to kill
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inverse Records

 

 

 

Venäläinen pitkän linjan puurtaja Autopsy Night julkaisee uusimman albuminsa kotimaisen Inverse Recordsin toimesta. Tyylillisesti yhtye on lähimpänä 90-luvun alun amerikkalaisia kuolometalliyhtyeitä, kuten varhainen Cannibal Corpse tai Broken Hope. Korinaa, röhkintää, korkeita rääkäisyjä sekä sahaavia kitaroita on siis luvassa koko puolituntisen ajan.

Autopsy Nightin ehdoton vahvuus on sen kyky tavoittaa kuolettamisessaan juurikin se tälle tyylille ominainen hurmeinen tunnelma. Rytminvaihdokset ja tasokkaat riffit pitävät otteessaan helposti koko albumin keston ja täytyypä sanoa, että näin autenttista otetta ei ole paljoa Butchered at Birthin tällä puolen kuultu. Analogiset rumpuläpseet yhdessä kuivahkon kitarasoundin kanssa ovat nekin kuin parinkymmenen vuoden takaa ja istuvat kokonaiskuvaan hienosti. Vokalisti Evgeniy Kalininin rouhea korina tuo mieleen Chris Barnesin alkuvuosien vastaavat ja kun esikuvan karmeilta helium-rääkäisyltäkin vältytään, on homma laulujen osalta napakasti kohdillaan. 90-luvun puolivälistä saakka toiminut yhtye jyrää myös soitannollisesti silloittelemattoman vakuuttavasti ja täytyy myöntää, että koukkuun jäin. Kuunnelkaa vaikkapa Park Massacre, jos ette usko.

Autopsy Night kolisee siis ainakin tässä osoitteessa harvinaisen kovaa. Kappaleet ovat ytimekkäitä ja hyvin sovitettuja. Bonusbiisien kera puolituntia kestävä levytys ei harhaile turhia, vaan vesuria heilutellaan vain ja ainoastaan surmalle tarpeellinen määrä. Born to Killin suurin vahvuus on kuitenkin sen kursailemattoman deathmetalinen ulosanti. Kaiken nykypäivän vipellyksen seassa keskitempoinen albumi onkin kuin tervetullut muistutus siitä mistä tyylilajissa oli alun pitäen kyse. Kaikille vanhan Cannibal Corpsen perään kyynelehtiville tämä on pakkotarkastuksen paikka ja kelvannee tämä myös muillekin kuolofaneille. Vaikkei Born to Kill kenties sitä kaikkein innovatiivista sarkaa edustakaan, niin eihän tällaisen laatukuolon edessä käy kieltäytyminen. Käytän itse ja suosittelen.

Markus Makkonen