Avainsana: Carnal Records

Grafvitnir – Death’s Wings Widespread

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Carnal Records

Ruotsalainen Grafvitnir sai alkunsa vuonna 2007. Bändin ensimmäiset äänitallenteet näkivät päivänvalon sillä tavalla mielenkiintoisessa järjestyksessä, että esikoisalbumi NâHásh ilmestyi 2012, kun taas Vessels of the Serpent Fire -demo julkaistiin vuotta myöhemmin. Edellä mainitusta ensimmäisestä albumista lähtien Grafvitnir on takonut uusia julkaisuja tasaisen varmasti levy per vuosi -tahdilla. Ainoan poikkeuksen muodostaa vuosi 2018, jonka he jättivät taktisista syistä väliin.

Kolmimiehisenä aloittanut mutta sittemmin kaksikoksi Niantiel ja Modrius kaventunut Grafvitnir on alusta asti omannut alleviivatun singulaarin näkemyksen. Siinä missä moni pidempään toiminut bändi päätyy tekemään ainakin jonkinlaisia kokeiluja ilmaisunsa ja saundinsa kanssa, Grafvitnir on lähinnä hionut yksityiskohtia ja parannellut nyansseja. Mistään kokeiluista puhuminen olisi toivottoman liioiteltua. Niantielin ja Modriuksen reilun vuosikymmenen mittaista luomistyötä voisikin verrata käärmeeseen, joka suuremmaksi kasvaessaan luo nahkaansa; suomut kirkastuvat ja väritys muuttuu jonkin verran, mutta perusolemus on aina sama. Pohjoista ja okkultistista mustaa metallia.

Tämä on näkökulmasta riippuen joko ruotsalaiskaksikon suurin vahvuus tai sitten heidän suurin heikkoutensa. Jos sydän sykkii kiivaasti 90-luvun puolivälin melodiselle ruotsisaundille à la Dissection, Mörk Gryning ja Setherial, Grafvitnir on aika lailla väkevintä viiniä, mitä tätä nykyä on tarjolla. Tuon autenttisen ruotsisaundin päälle heillä on tarjota samalla tavoin painavaa ja harkittua lyyristä sisältöä. Jos taas edellä mainittu saundimaailma ei ole koskaan tehnyt sen kummempaa vaikutusta tai jos kaipaa avantgardistisempaa lähestymiskulmaa mustaan metalliin, Grafvitnir ei välttämättä ole paras valinta.

Bändin seitsemäs täyspitkä Death’s Wings Widespread ei muodosta poikkeusta sääntöön. Seitsemän varsinaista kappaletta sisältävä ja hieman alle neljäkymmenentä minuuttia kestävä albumi on vihonviimeistä viiltoa myöten sitä, mitä Grafvitnirilta osaa odottaa.

Tunnelmallisen ja vahvasti 90-lukulaisen kuuloisen alkusoiton jälkeen lähtevä Helvetesnatt on murskaava avauskappale; vimmaisesti rullaavat rummut, jäätä tihkuvat melodiat ja siihen päälle vokaalit, jotka kuulostavat oikeastaan enemmän myrkyn sylkemiseltä kuin tavanomaiselta vokalisoinnilta. Toisena tuleva nimikkokappale ei laske tempoa, vaan käy vielä asteen verran raakalaisemmin kurkkuun kiinni. Kapiteeleilla kirjoitettu IN INFINITUM perustuu hieman monimutkaisempaan dynamiikkaan. Kappaleen tunnelma henkii päättäväisyyttä ja taipumattomuutta, mikä alleviivaa täydellisesti sanoituksellista sisältöä.    

Säälimättömän tasaisen ja yhtenäisen levyn paras kappale on loppupuolelta löytyvä Wound in Night’s Flesh. Kenties hieman Dissection-sanaleikiltä kuulostava nimi on enteellinen, sillä mainitussa veisussa on selvästikin klassikon aineksia. Todella väkevä ja omalla kolkolla tavallaan jopa kaunis kappale. Tässäkin tapauksessa lyriikoiden tarkempi tarkastelu kannattaa.  

Kokonaisuutena arvioituna Death’s Wings Widespread on erinomainen lisä Grafvitnirin kaikin puolin vakuuttavaan julkaisuhistoriaan, eikä taatusti tuota pettymystä bändin vanhoille kannattajille. Toisaalta se ei sen paremmin uudista Grafvitnirin ilmaisua kuin myöskään ruotsalaisen mustan metallin kaanonia, joten epäilevät tuomaat ja muut heikkouskoiset voivat aivan rauhassa jatkaa aidalla keikkumista.

Harri Linnera