Avainsana: Black Metal

Golden Ashes – In the Lugubrious Silence of Eternal Night

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Oaken Palace Records

Taiteilijanimellä Mories tunnettu hollantilainen multi-instrumentalisti Maurice de Jong on lukemattomien bändien ja projektiensa kanssa luonut julkaisuhistorian, johon kuuluu päälle sata erilaista äänitettä. Miehen bändeistä tunnetuimmat lienee Gnaw Their Tongues, Aderlating ja De Magia Veterum. Näistä ensimmäisenä mainittu julkaisi jokin aika sitten järjestyksessään jo neljännentoista albuminsa, josta löytyy arvostelu näiltä samoilta sivuilta.   

Golden Ashes edustaa Moriesin projektien tuoreempaa laitaa, sillä sen ensimmäinen elonmerkki oli vuonna 2018 ilmestynyt lyhytsoitto The Desolation. Seuraavana ilmestyi esikoisalbumi Gold Are the Ashes of the Restorer, jota seurasi vielä samana vuonna lyhytsoitto The Golden Path of Death Acceptance. Moriesille tyypilliseen tapaan seuraavaa albumia ei tarvinnut kauan kaipailla, vaan In the Lugubrious Silence of Eternal Night ilmestyi kutakuinkin puoli vuotta edellisestä julkaisusta.

Mitä tulee kappaleiden määrään ja levyjen pituuksiin, Golden Ashesin täyspitkät tulevat melko lähelle 1:1-suhdetta: molemmat sisältävät kahdeksan kappaletta ja levyjen pituudet asettuvat kuuden sekunnin heitolla kolmenkymmenenviiden minuutin tuntumaan. Näistä kahdesta albumista jälkimmäinen on se pikkaisen pidempi.

In the Lugubrious Silence of Eternal Night ei noin muutenkaan tee kovin kummoista eroa edeltäjäänsä. Tarjolla on tälläkin kertaa korostetun kosketinvoittoista, eteeristä ja maalailevaa mustaa metallia. Rumpukone naputtaa suurimman osan ajasta vimmaisella tahdilla, tuskaiset kähinävokaalit eivät nouse kovinkaan reilusti muun äänimassan yläpuolelle, eivätkä siirtymät kappaleesta seuraavaan ole mitenkään erityisen alleviivattuja. Periaatteessa levy voisi aivan hyvin koostua yhdestä reilu puolituntisesta kappaleesta.

Tunnelman puolesta Golden Ashes on ottanut askeleen mahtipontisempaan ja apokalyptisempaan suuntaan, jopa niin, että siellä ja täällä tulee mieleen norjalaisen Limbonic Artin varhainen tuotanto. Tämä ei ole ollut yksinomaan hyvä asia, sillä samalla kun bändi on saanut äänimaailmaansa tietynlaista selkeyttä ja särmää, se on myös hieman kadottanut esikoislevynsä toismaailmaisia sävyjä. Tässä voisi myös toistaa sen jo edellisessä arvostelussa todetun seikan, että Golden Ashesin vahvin osaaminen on ehkä kuitenkin muualla kuin mustassa metallissa. Näin ollen askel mustan metallisemman ilmaisun suuntaan menee noin puolen askeleen verran harhaan.

Noin muuten In the Lugubrious Silence of the Eternal Light toimii omanlaisenaan konventionaalista mustan metallin saundia rikkovana teoksena vähintäänkin hyvin. Se on tunnelmallinen ja kokeellinen albumi, joka tarjoaa mahdollisuuden ottaa etäisyyttä terrestriaalin todellisuuden ahtaisiin ja ankeisiin kuvioihin.

Harri Linnera

Church of the Dead – S/T

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Stay Heavy Records

Helsinkiläinen Church of the Dead sai alkunsa vuonna 2012, jonka jälkeen bändi on työstänyt kuudesta lyhytsoitosta muodostuvaa julkaisusarjaa. Tämä sarja eteni yhtenäisenä viidenteen osaan saakka. Sitten linjan katkaisi vuoden 2019 sinkkulohkaisu Rat King (The Bringer of Plague), joka valmisteli tietä käsillä olevalle esikoisalbumille.

Church of the Deadin eponyymi ensimmäinen täyspitkä sisältää kahdeksan kappaletta, joiden yhteispituus on pikkaisen päälle puolituntia. Levyn kappaleista Nekrovulture ja The Abyss on julkaistu aiemmin vuoden 2013 lyhytsoitolla Vol.1 Stay Out of My Grave, kun taas Something Came Out of the Woods sai ensijulkaisunsa saman vuoden lyhytsoitolla Vol. 2 Terror Tales. Mukana on myös The Reckoning, joka löytyy julkaisusarjan neljännestä osasta Vol. 4 Meet in the Tomb, tosin hieman pidemmällä nimellä. Loput kappaleet ovat uutta tuotantoa.        

Helsinkiläisnelikon luomukset voisi sijoittaa vanhan koulukunnan kuolonmetallin karsinaan ilman sen pahempaa pakottamista. Matalia taajuuksia, synkkää groovea, haudantakaisia tunnelmia ja varsin perinteistä kauhukuvastoa. Siinäpä ne kuolleiden kirkon kulmakivet. Kauheasti ei ole nahkasaapas lipsunut Entombedin, Graven ja Dismemberin kaltaisten bändien tallaamalta polulta, olkoonkin, että housunpuntista ei löydy muuta kuin nahkaa ja luuta.

Church of the Dead ei kuitenkaan pelkästään toisinna kuolonmetallin perinnettä esikuviensa jalanjäljissä, vaan on löytänyt myös oman tuoreen kulmansa kauhun ja kuoleman äänimaailmoihin. Näin esimerkiksi levyn avauskappaleessa Hounds of Men, jossa on mukana aimo annos nykypäivän mustan metallin viiltävää särmää. Samanlaista tavanomaiselta polulta poikkeamista on myös jo kertaalleen mainitussa Nekrovulture-kappaleessa, jossa kuolonmetallista groovea on terästetty miehekkäällä d-punkilla.

Huolellisesti valituista ja taiten asetelluista kulmakivistään huolimatta kuolleiden kirkko ei ole pelkästään hallelujaata, sillä yksi varsin olennainen asia uupuu. Nimittäin aidosti mieleenjäävät kappaleet. Laadukkaita ideoita riittää, eikä toteutuksessakaan ole sinällään mitään pielessä, mutta jostain pitäisi saada manattua esiin se mystinen Jokin, joka muuttaisi hyvän ja toimivan ikuiseksi ja kuolemattomaksi. Toisaalta kyseessä on vasta bändin esikoisalbumi, joten kenties on aivan paikallaan pitää odotukset edes jollain tavalla kohtuullisina.

Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että Church of the Deadin eponyymi ensimmäinen täyspitkä on varsin pätevä avaus albumirintamalla. Seuraavia julkaisuja odotellessa.              

Harri Linnera

Korgonthurus – Marras

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Woodcut Records

Korgonthurus saatteli maaliskuussa maailmalle kolmannen levynsä Kuolleestasyntynyt, jonka rinnalla sai uuden julkaisunsa myös yhtyeen vuoden 2009 esikoisalbumi Marras.

Tämä esikoisteoksen toinen tuleminen on toteutettu harkitusti uudistaen. Alkuperäinen mustavalkoinen kansikuva on tehnyt tilaa Roni Ärlingin komealle värimaalaukselle, mutta synkänpuhuva ja kansallisromanttinen teema on säilynyt entisellään. Samalla tavalla saundimaailma on kirkastunut ja terävöitynyt tuntuvasti Henri Sorvalin uudelleen miksauksen ja masteroinnin ansiosta. Tämän lisäksi mukaan ovat tulleet saman miehen minimalistisen taiten soittamat koskettimet.

Marras sisältää ainoastaan kaksi kappaletta, joiden yhteispituus on lähes neljäkymmentä minuuttia. Levyn ensimmäinen kappale Marraskyyneleet on reilu kaksikymmentäkaksi minuuttia pitkä, kun taas jälkimmäisenä tuleva Mustan usvan kohdussa on hieman alle seitsemäntoista minuuttinen.

Korgonthuruksen pienemmälle huomiolle jäänyt esikoisalbumi on varsin erilainen tapaus kuin bändin myöhemmät levyt. Siinä missä Vuohensiunaus ja Kuolleestasyntynyt ovat käyneet raivolla suoraan kurkkuun kiinni, Marras laahaa ja leijuu raskaana ja tunnelmallisena, sisäänpäin kääntyneenä ja meditatiivisena. Mielleyhtymän löytäminen joihinkin Varg Vikernesin kuolemattomiin luomuksiin on helppoa, mutta kenties kuitenkin jossain määrin harhaanjohtavaa, vaikka selvästi saman perinteen äärellä ollaankin. Korgonthuruksen tuskaisuudessa on hieman enemmän maata – ja doom-vivahdetta – kuin Burzumin eteerisessä ja hypnoottisessa ilmaisussa.

Parinkymmenen minuutin kappaleet ja musta metalli on haasteellinen yhtälö. Näin myös Korgonthurukselle. Siellä ja täällä substanssi käy ohkaiseksi, eikä tiivistäminen olisi tehnyt ollenkaan pahaa, vaikka valittu tyylilaji antaakin pienen tyhjäkäynnin anteeksi.

Kokonaisuutena arvioituna Marras on kuitenkin hyvä ja tarpeellinen uusintajulkaisu, joka toivottavasti löytää omat kuulijansa.

Harri Linnera

Gnaw Their Tongues – I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die

 

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Consouling Sounds

Hollantilainen Gnaw Their Tongues on puolentoista vuosikymmenen mittaisen olemassaolonsa aikana saatellut maailmalle reilu viisikymmentä julkaisua, joihin kuuluu myös neljätoista täyspitkää albumia. Kaiken kaikkiaan tämän yhden miehen operaation takaa löytyvän multi-instrumentalisti Moriesin – eli arkisemmin Maurice de Jongin – julkaisuhistoria kattaa päälle sata erilaista äänitettä.

Jopa Gnaw Their Tonguesin mittapuulla hirviömäisen nimen omaava I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die pitää sisällään kahdeksan kappaletta, joiden yhteispituus on tasan kolmekymmentäviisi minuuttia.

Moriesin luomistyön pääasiallisena kanavana toimivalle Gnaw Their Tonguesille on alusta asti ollut leimallista, että sen luokitteleminen on samaan aikaan sekä toivottoman hankalaa että myös lapsellisen helppoa. Musiikilliselta kantilta katsottuna Moriesin padassa on kuplinut kaikkea mahdollista noisesta doomiin ja ambientista black metaliin, mutta mihinkään helppoon kategorisointiin – ála black noise – Gnaw Their Tongues ei taivu. Toisaalta kaiken tämän musiikillisen ristiinnussimisen läpi kulkee punaisena lankana Moriesin päättäväinen ja pakonomainen hakeutuminen saastan, väkivallan ja kauhun äärelle. Mitä ikinä mies pakottaakaan musiikilliseen muottiin, se on sairasta ja likaista.

I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die ei muodosta poikkeusta sääntöön. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että käsillä oleva albumi on tunnelmaltaan lähempänä bändin alkuaikojen törkyisiä klassikoita, kuten An Epiphanic Vomiting of Blood ja All the Dread Magnificence of Perversity, kuin vaikkapa huomattavasti seesteisempää L’arrivée de la terne mort triomphante -levyä vuodelta 2010.

Merkittävänä erona mainittuihin klassikkolevytyksiin on kuitenkin se, että tällä levyllä yhteys black metaliin rajoittuu lähinnä tuskaisiin vokaaleihin. Noin muuten metallivaikutteet loistavat poissaolollaan, vaikka kieltämättä kappaleessa White Void Black Wounds aavistelee traditionaalisempaa kappalerakennetta. Musiikillinen raiskaus on kuitenkin tässäkin tapauksessa sillä tavalla perusteellinen, että lopputulos kuuluu joka tapauksessa harsh noisen ja industrialin karsinaan. Asteen verran selkeämmin industrial-vaikutteet ovat esillä seuraavina tulevissa To Rival Death in Beauty– ja Here Is No Corruption -kolisteluissa.

Gnaw Their Tongues on edelleenkin omanlaisensa tapaus metallin ja melun uloimmilla laidoilla, eikä sen järjestyksessään neljästoista albumi tätä asemaa ainakaan heikennä. Oikeastaan päinvastoin. I Speak the Truth, Yet with Every Word Uttered, Thousands Die on juuri sitä, mitä Gnaw Their Tonguesin pitääkin olla: kuin kuuntelisi sellaisia elokuvia kuten Los Sin Nombre ja Martyrs. Lopulta melko harva bändi tai artisti pystyy tähän. Mustan metallin viitekehyksessä ainoastaan kotimaisen True Black Dawnin voisi sanoa osoittavan vastaavaa onnistuneisuutta kauhuntunnelmien luojana.      

Harri Linnera

Karelian Warcry – Uuden tulemisen äärellä

 
Miasmankin sivuilta (#44) tuttu Karelian Warcry julkaisee tänä iltana keikkatallenteen vuodelta 2007, jolloin bändi lämmitteli Swallow the Sunia Kouvolan Rytmi-Katissa. Melko pitkästä hiljaiselosta huolimatta Karelian Warcry on elossa ja valmistelee uutta materiaalia.
 
– Bändiä vuonna 2014 kohdannut tragedia, laulaja-kitaristimme Matti Mikkosen menehtyminen lopetti Karelian Warcryn toiminnan lähes kokonaan. Päätimme kuitenkin jatkaa hieman kokoonpanoa muokaten ja viimeistellä kesken olevan albumimme Veripellot. Julkaisijaa albumille ei vielä ole, joten olemme sen suhteen avoimia tarjouksille, kertoo yhtyeen rumpali Anttipekka Heiskanen
 
Karelian Warcry on ehtinyt tehdä uudella kokoonpanolla jo muutaman keikan ja tarkoituksena on keikkailla enemmänkin, kunhan maailma vapautuu koronan ikeen alta. Siinä sivussa bändi on julkaissut kadoksissa olleen version kappaleesta Minun aikani useilla digitaalialustoilla, kuten Spotify ja Youtube.
 
Katso keikkatallenne: Täällä.
 
Karelian Warcryn Facebook-sivu: Täällä.
 

Nawaharjan – Lokabrenna

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Amor Fati Productions

Saksalainen Nawaharjan ilmestyi mustanmetallisen tapahtumisen kartalle vuonna 2011 lyhytsoitollaan Into the Void. Vaatimaton viidenkymmenen kappaleen painos piti kuitenkin huolen siitä, että germaaninelikon avausviilto päätyi vain harvojen ja valittujen tietoon. Sen jälkeen tulikin noin yhdeksän vuoden hiljaisuus, jonka käsillä oleva esikoisalbumi Lokabrennan päättää.

Maanmiehensä Amor Fati Productionsin komeissa pahvikuorissa julkaisema Lokabrennan sisältää yhdeksän kappaletta, joiden yhteispituus lähentelee kokonaista tuntia.

Tyylin puolesta Nawaharjanin ensimmäistä täyspitkää on helppo sovitella pakanallisen mustan metallin hahloon, sinne mainitun genren raaemmalle ja julmemmalle laidalle. Lähemmäksi Arckanumia ja Panphagea kuin vaikkapa Finntrollin ja Korpiklaanin kaltaisia bändejä.

Legendaarisen Shamaataen luomukset tulevatkin melko terävästi mieleen, kun levyn avauskappale Warassuz (Awareness) alkaa soida. Mukaansatempaava ja tarttuva alle kolmeminuuttinen riipaisu, mutta esikuvan vaikutus kuuluu häiritsevän selvästi. Nawaharjan löytää kuitenkin oman äänensä ja sointivärinsä jo toisena tulevassa Maino (Intention) -kappaleessa. Toisaalta on helppo todeta, että Nawaharjan on yksi niistä hyvin harvoista bändeistä, joilla on potentiaalia täyttää Arckanumin jälkeensä jättämä aukko.

Levyn alusta löytyvien alle kolmeminuuttisen ja neljäminuuttisen raidan jälkeen kappaleet alkavat kasvaa pituutta niin, että seitsemäntenä tuleva Umbibrautiniz (Transformation) venyy jo päälle kymmenen minuutin. Minkäänlaista tyhjäkäyntiä levyllä ei kuitenkaan ole, vaan punainen lanka hehkuu kirkkaana ja polttavana. Olipa se sitten raakalaismaista särökauhua, melankolista hidastelua tai paikoillaan junnaavaa messuamista, niin kappaleiden dynamiikka kestää kasassa, eikä tunnu millään tavalla pakotetulta.

Lokabrennan kasvaa myös kappale kappaleelta aina vain paremmaksi. Levyn viides veisu Sunjo (Realization), jossa esiintyy vierailevana vokalistina Chaos Invocationin Malte Langenbrick, on jo suorastaan mestariteos, mutta vieläkin parempaa tulee. Levyn päättävä Hradjungo (Liberation) lähtee liikkeelle väkevällä poljennolla, mutta tavoittaa pian pakanallisen transsin elkeitä. Hieno viimeinen silaus täydellisyyttä hipovalle kokonaisuudelle, ja tässäkin kappaleessa kitaristi-vokalisti Skandazin hypnoottinen messuaminen on se kaikkein kirkkain kruunu.

Nawaharjan päättää pitkäksi venyneen julkaisuhiljaisuuden voitokkaasti. Täytyy toivoa, että Lokabrennanin seuraajaa ei tarvitse odottaa yhdeksää vuotta.                 

Harri Linnera