Avainsana: ambient

Bathory Legion / Hermann Kopp – Das Unheimliche

Arvosana: 9/10

Julkaisija: The Sinister Flame / Septenary Arts

Yhteislevytys Das Unheimliche saattelee saman asian äärelle kaksi hyvin mielenkiintoista artistia. Albumin kahdesta ensimmäisestä raidasta vastaa italialainen Bathory Legion, jonka melkoisen vaikuttava lyhytsoitto Drepe – Handligsförmalat ilmestyi viime vuoden puolella. Seuraavat kaksi kappaletta ovat saksalaissyntyisen mutta tätä nykyä Espanjassa asuvan Hermann Koppin käsialaa. Mainittu Kopp lienee parhaiten tunnettu kulttielokuviin Nekromantik ja Der Todesking säveltämistään musiikeista, mutta hänen julkaisuhistoriastaan löytyy myös koko joukko muita erinomaisen tasokkaita levytyksiä, kuten vaikkapa puhtainta parhautta edustavan Galakthorrön kautta ilmestynyt Under a Demon’s Mask.

Bathory Legion aloittaa levyn kappaleella Lahko, joka suomenkielisestä nimestään huolimatta – tai kenties juuri sen takia, kuka tietää – lähtee liikkeelle venäläiseltä UVB-76-radioasemalta kaapatulla lähetyksellä. Kyseinen radioasema on noin vuodesta 1982 saakka lähettänyt pääosin piippauksista ja surinasta koostuvia lyhytaaltolähetyksiä. Aina aika ajoin piippausten ja surinan muodostaman monotonian katkaisee muunlainen sisältö, kuten Bathory Legionin lainaama ihmisten etunimiä luetteleva miesääni tai lyhyet musiikkipätkät. Mitään sen lopullisempaa totuutta tämän venäläisen radioaseman toiminnasta ei ole ainakaan toistaiseksi löydetty, mutta villejä spekulaatioita on keksitty senkin edestä.

Lahko tuntuu jatkavan varsin pitkälti samoilla linjoilla sitä edeltäneen lyhytsoiton kanssa. Alun radioasemalaina virittää synkän ja pahaenteisen tunnelman, joka säilyykin yhtenäisenä sen reilut seitsemän minuuttia, minkä kappale soi. Tälläkin kertaa lähin vertailukohta on ruotsalainen MZ.412 ja sen varhaisempi tuotanto, mutta kappaleesta aavistelee myös elektronisen Beheritin á la Electric Doom Synthesis vaikutetta. Taiten rakennettu kappale, jonka teollinen pulssi on riittävästi taustalla antaakseen melun johdattaa kuulijan sielunsa sisäisille painajaiskujille.

Bathory Legionin jälkimmäinen kontribuutio GAS n.71 on itse asiassa koverointi Herman Koppin myöhemmin tulevasta alkuperäisteoksesta. Vahvasti urkujen ja luonnollisen rumpusaundin varaan rakennettu kappale, jonka tunnelma on arkaaisen ylevä. Musiikkia kirkkoihin, jonka penkeillä istuu vain ja ainoastaan kuolleita.

Hermann Kopp aloittaa oman puoliskonsa reilu seitsemänminuuttisella Scapinellilla, joka perustuu vuoden 1913 mykkäelokuvaan Der Student von Prag, jonka nimi on käännetty myös muotoon A Bargain with Satan. Tämä jälkimmäinen paljastaa melko hyvin elokuvan keskeisajatuksen, siis sen, kuinka pirullinen Scapinelli viettelee nuoren opiskelijan myymään sielunsa ja varastaa siihen päälle tämän peilistä näkyvän heijastuksen. Näistä hän muovaa kammottavan kaksoisolennon, tai alkukielellä doppelgängerin.

Scapinelli heijastelee taustallaan olevia ajatuksia tyylikkäästi ja mustavalkoisen kauhun tunnelma on vahvasti läsnä, vaikka varsinainen näköaistimus loistaakin poissaolollaan. Mielenkiintoinen yhdistelmä arkaaisista tunnelmointia, melua ja painajaismaista ambienssia. Vanhahtavan teeman soittaminen särökitaralla luonnollisin menetelmin tuotettujen kolinoiden päälle on myös loistava ratkaisu, ikään kuin kappaleen lopussa olisi kehkeytymässä alkukantaista mustaa metalia, joka sitten kuitenkin hiljenee kauhun ambienssin alle.

Hermann Koppin toinen kappale on edellä jo kertaalleen mainittu, Bathory Legionin koveroima GAS n.71. Alkuperäisteoksen ja koverin erot eivät lopulta ole mitenkään erityisen suuria. Bathory Legionin versio on noin kolme minuuttia lyhyempi ja lähestymistavaltaan hieman intensiivisempi, kun taas Koppin originaali on tunnelmaltaan seesteisempi ja hauraampi.

Das Unheimliche on yhtenäinen ja taiten kasattu kokonaisuus, joka nimestään lähtien johdattelee kuulijaansa monenlaisten kiinnostavien ajatuksien ja ilmiöiden suuntaan. Se on selvästikin aivan jotain muuta kuin vain yksi kokeellinen levytys monien muiden joukossa. Siinä on syvään etsattuna ainutlaatuisen sinetti. Kenties olennaisen käsillä olevasta albumista voisi sanoa toista artistia vapaasti lainaamalla ja todeta Das Unheimlichen olevan kauhistuttava helmi.                                 

Harri Linnera

Bathory Legion – Drepe – Handligsförmalat MCD

Arvosana: 9/10

Julkaisija: The Sinister Flame / Septenary Arts

Italialainen Bathory Legion sai alkunsa vuonna 2005. Se ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, vaan nimen takana oleva hahmo on operoinut kerettiläisen musiikin parissa aina 90-luvulta saakka. Näihin menneisyyden projekteihin kuuluu muun muassa black metal -bändi Satanik Terrorists, jossa hän soitti rumpuja. 2000-luvun alkupuolella tapahtunut siirtyminen kokeellisemman ilmaisun pariin on tuottanut koko joukon lyhyempiä ja pidempiä julkaisuja, mukaan lukien pari täyspitkää sekä albumimittaisen yhteislevytyksen maanmiehensä Urnan kanssa.

Käsillä oleva Drepe – Handligsförmalat on Bathory Legionin ensimmäinen julkaisu lappeenrantalaisen The Sinister Flamen tämän vuoden tammikuussa perustamalle, kokeellisempiin julkaisuihin keskittyvälle Septenary Arts -alamerkille. Tasan yhden kappaleen sisältävällä levyllä on mittaa kahdeksantoista minuuttia.

Albumin nimi tarkoittaa tappamista tai murhaamista. Sanan etymologia paljastaa myös sellaisia merkityksiä kuin iskeminen ja puukottaminen. Kieltämättä nämä kuvaavatkin Bathory Legionin viimeisintä teosta melkoisen osuvasti; Drepe käy kimppuun tavalla, josta tulee välittömästi mieleen ruotsalainen MZ.412 ja sen alkupään tuotanto. Bathory Legion on kuitenkin huomattavasti monikasvoisempi peto kuin edellä mainittu ruotsalaiskolmikko, sillä sen soonisesta paletista löytyy myös uusklassisia ja ritualistisia sävyjä, seesteisiä välisoittoja ja loitsusanojen messuamista. Tunnelma on kuitenkin kauttaaltaan synkkä ja pahaenteinen.

Kenties vaikuttavimmillaan Drepe on levyn puolivälin tienoilla, jossa minimalistisen ambientin päälle on lisätty sairaalan ääniä, kuten sydänsähkökäyrän piipitystä, lääkäreiden ja hoitajien puhetta sekä jonkinlaista koneellista imemistä. Näistä viimeisenä mainittu tuottaa varsinkin kuulokkeilla kuunneltuna melko viskeraalisen kokemuksen. Tiedä sitten, mitä kyseisessä kohdassa oikeasti tapahtuu, mutta pahalta se kuulostaa – ja tuntuu.

Bathory Legionin tuorein julkaisu on verrattain lyhyestä pituudestaan huolimatta loputtoman monitahoinen albumi, jota on melko lailla mahdotonta pakottaa yhteen tai kahteen kategoriaan. Mustaa teollisuusmelua á la MZ. 412, kyllä, mutta myös uhkaa ja väkivaltaa á la Propergol. Siihen päälle kauhun ambienssia Atrium Carcerin tapaan, okkultistikirjailija Edgar Kervalin loitsuamista ja paljon muuta. Kulmia ja lisää kulmia. Niistä jokaisen takana synkkiä kohtaloita, väkivaltaa, kuolemaa. Lopulta Drepen ainoa miinusmerkkinen puoli taitaa olla se, että jossain kohtaa levy loppuu.                

Harri Linnera

VOWELS – Hooves, Leaves & the Death/As December Nightingales

Image of VOWELS - Hooves, Leaves & the Death/As December Nightingales
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Sun & Moon Records

 

 

Tämä kaksi ep:tä niputtava äänite tarjoilee oikeasti uniikkia ja hyvää musiikkia. Ensimmäinen osio koostuu ambient-henkisestä, maalailevammasta instrumentaalista kappaleesta sekä shamanistisesta black metal -esityksestä. Kun soitinarsenaaliin kuuluvat niin sanottujen perusinstrumenttien lisäksi puhaltimia ja sello, saadaan osaavissa käsissä aikaiseksi hyvin vaikuttavaa jälkeä. Tuntuu ettei ryhmän luomistyössä ole minkäänlaisia sääntöjä; esimerkiksi ensimmäiseen kappaleeseen on soitettu poikkeuksellisesti kaksi bassokitararaitaa. Mitenkään monimutkaista Vowelsin musiikki ei ole, mutta äärimmäisen tunnelmallista ja kotikutoisen kuuloista. As December Nightingales on puhtaiden lauluosuuksien siivittämänä rauhallisempaa kuin ensimmäinen puolisko.

Kappaleiden äänitykset ovat kuulemma tapahtuneet jokapuolella, mutta mitään leikkaa ja liimaa tunnetta kyseinen toteutustapa ei jätä lopputulokseen. Yksi äänitteen valteista on kappaleiden kestoissa. Perusrakenteiltaan suhteellisen yksinkertaisia biisejä kun ei kannata pilata liialla venyttämisellä. Kun lasketaan pois yllä mainittu liki kaksitoista minuuttinen black metal -suuntainen Wolves Eating the Sun, jää neljälle muulle kappaleelle aikaa yhteensä parikymmentä minuuttia. Jälleen kerran huomaa levyn vierähtäneen ja sen kuulee mielellä toisen kerran vaikka heti tai antaa mielen jäädä siihen seesteiseen tunnelmaan jonka As December Nightingales jättää. Toivottavasti tämä italialainen kokoonpano työstää ensimmäisen pitkäsoittonsakin samalla vapaantuneen tuntuisella metodilla.

 

Hannu Marila