SYNKLETOS – Spiritual Alchemy

synkletos-2011-spiritual-alchemy
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Spiritual Alchemy on venäläisen kaksihenkisen Synkletosin ensimmäinen täyspitkä julkaisu. Yhtye on ollut kasassa jo parisenkymmentä vuotta, mutta eipä ole herroilla näköjään kiirettä pitänyt, sillä tätä ennen yhtyeeltä on ilmestynyt vain samaa albumin nimeä kantava demo. Yhtye ei ole itselleni entuudestaan tuttu, mutta tuolta demolta näyttäisi löytyvän suurin piirtein samat raidat, kuin tältä täyspitkältäkin. Spiritual Alchemyn anti on jotain doom metalin ja melodisen death metalin välimaastosta painottuen kuitenkin enimmäkseen jälkimmäiseen.  Tämä voi olla toisinaan erittäinkin toimiva yhdistelmä, mutta siitä onko se sitä tälle kertaa, voidaan olla montaa mieltä.

Ensimmäinen kuuntelukerta jätti jälkeensä hieman hölmistyneen fiiliksen, sillä en oikein saanut kiinni siitä mitä tällä nyt oikein ajetaan takaa. Eikä tämä tunne kyllä kovinkaan radikaalisti tunnu muuttuvan, vaikka levyä kuinka siellä soittimessa pyörittäisi. Sisältö on paikoin kohtuullisen toimivaa doom-henkistä hitaampaa tunnelmointia, joka muuttuu aika-ajoin nopeampaan tempoon pohjautuvaksi kitaramiekkailuksi. Nämä nopeammat osiot, mielestäni jokseenkin yliampuvine kitarasooloiluineen, pistävät kyllä ainakin meikäläisen raivosuonen sykkimään. Vokaalit vaihtelevat matalasta murinalaulusta syvään melodiseen lauluun ja tämä sentään toimiikin mielestäni kohtuullisen hyvin. Tätä pakettia nidotaan kasaan tausta-ambienssia luovilla kosketinraidoilla, jotka yltyvät toisinaan melko suureenkin rooliin. Puolet levyn kappaleista ovat kokonaan instrumentaalisia, jolloin varsinkin koskettimet on miksattu entistä enemmän pintaan.

Kokonaisuutena tämä levy ei mielestäni ole kovinkaan toimiva, mutta paikoin, näiden elementtien loksahtaessa sopivasti kohdilleen, se kuulostaa kohtuullisen hyvältäkin. Doom metalille tyypillinen synkkyys tästä puuttuu kyllä kokonaan, mutta melodisemman dödiksen ystäville tämä on varmasti ainakin kuuntelemisen arvoinen lätty.

Toni Laaksonen