Swedenrock 2018

 

Perinteinen Swedenrock kutsui jälleen allekirjoittaneen Etelä-Ruotsiin Sölvesborgiin. Kuten aikaisempina vuosina Swedenrock on aina tarjonnut hienon festavaalikokemuksen ja lisäksi bändikattaus on ollut aina loistava. Tänä vuonna pääesiintyjinä toimineet Ozzy Osbourne, Judas Priest ja Iron Maiden vierailivat jo Suomessa Rockfestillä ja parilla omalla keikalla. Lisäksi mukana oli liuta muita vanhan liiton orkestereita kuten Helloween ja Uriah Heep. Sen sijaan uudemman sukupolven edustajina toimivat muunmuassa In This Moment  ja hieman vanhempi Lacuna Coil.  Miasma oli paikalla todistamassa legendoja.

Keskiviikko

Neljän päivän Swedenrock putken ensimmäinen päivä on perinteisesti ollut mukava lämmittelypäivä. Siitä huolimatta bändikattaus oli kova ja yleisöä oli kertynyt sankoin joukoin paikalle.

Aikoinaan Jalometallissa vieraillut ruotsalainen rässirevohka F.K.U aloitti telttalavalla. Freddy Krueger nimeä mukaillen nelikko oli sonnastautunut sopivanlaiseen dresscodeen ja sotamaalaukseen. F.K.U. rässikaahailu oli toimivaa ja hauskaakin kuunneltavaa. Loppujen lopuksi biisit olivat varsin mitään sanomattomia ja eikä niitä juuri erottanut toisistaan. Kun F.K.U veti mm. Death Evildeadin coverin sekä tapaili S.O.D:n Freddy Kruegerin aloitusriffejä, nämä erottautuivat massasta varsin selkeästi. Joka tapauksessa bändillä oli hyvä meno lavalla.

 

Cyhra on käytännössä ruotsalainen all-star bändi, jossa on mukana entisiä In Flames, sekä Amaranthe kavereita ja totta kai joka paikan höylä Euge Valovirta. Bändin ensimmäinen keikka oli Nosturissa, jonne oli valunut kourallinen katsojia. Sana on kiirinyt ja mainetta on niitetty, joten ei ollut mikään yllätys, että Cyhra oli buukattu Swedenrockiin. Cyhran musiikki liikkuu modernin metallin maailmoissa, johon kuuluvat vahvasti erilaiset efektiäänet.  Entisellä Amaranthin keulamies Jake E:llä on hyvä ääni, mutta kieltämättä musiikki kuulosti siltä, että omaa juttua haetaan vielä. Kun Cyhra saa hommansa kunnolla haltuun ja toimimaan, niin varmasti menevät eteenpäin sekä musikillisesti että esiintymisessään.

Ruotsalainen pitkän linjan power metal retkue Nocturnal Rites ei ole viime aikoina ollut pramilla liiemmin. Bändi viimeisen levy Phoenic ilmestyi viime vuonna AFM:n kautta. Bändi veti varsin hyvän power metal pitoisen setin, jonka biisit koostuivat varsin kattavasti eri levyiltä. Nocturnal Rites on power metal yleisölle varsin tärkeä yhtye, mutta valitettavasti yhtye on jäänyt täysin divariosastoon, enkä tämän keikan perusteella yhtään ihmettele, sillä veto oli aika hengetön ja turhan flegmaattinen.

Suffocationin myötä oli varsin loogista hypätä kevyemmästä hevistä dödön puolelle. Suffocation on livenä varsin rujoa, kun soundit ovat kohdallaan ja jengiä on hyvin mukana. Tällä kertaa soundit olivat varsin huonot. Disgoorgen kaverin örinä ei kuullunut kunnolla, vaan peittyi kakofonisen soundin alle. Muutenkaan soundit eivät olleet terävimmästä päästä, kuten esim Suffocationilla oli Jalossa. Bändi runttasi tunnin pituisen setin läpi, mutta se aiheuttanut yleisön keskuudessa mitään suurempia tunnekuohuja.

Hardcore Superstar sai toimia ensimmäisen päivän ns. pääbändin roolissa. Kolmos lavan kenttä oli aivan tupaten täynnä kun pitkän linjan hårdrocken ryhmä aloittivat. Nelikko veti varsin energisen keikan pimentyvässä illassa. Bändin vokalisti Jocke Berg oli melkoinen sähköjänis, joka viiletti lavalla melkoisella vauhdilla puolelta toiselle.

 

Torstai

Ruotsalainen Avatarium valloitti monen metallisydämen viime vuonna Tuskassa. Yhtyeen kaunisääninen laulaja Jennie-Ann Smith on todellinen helmi Avatariumin biiseissä. Kauniin tunnelmalliset ja taas erittäin raskaat riffit tekevät Avatariumin biiseistä hienoja ja mahtipontisia. Bändi kuulosti todella hienolta upeine biiseineen.

Helloweenin meneillään oleva Pumpkins United –kiertue on kiertänyt maailmaa ristiin rastiin ja nyt on käynnissä kesän festarit. Homman nimi on se, että Helloween vetää Derris ja Kisken kanssa Helloween klassikoita yhdessä. Kokoonpanossa on tietenkin Helloweenin kaverit ja Kai Hansen. Tietyssä mielessä Helloween on lähtenyt tienaamaan eläkerahat ajoissa kasaan, sillä kiertue on mennyt hyvin ja paikat ovat olleet tupaten täynnä. Helloween aloittaessa kakkoslavan alue oli aivan täynnä. Tästä sai kärsiä Bodycount, sillä heidän aloittaessa keikkaansa kolmoslavalla, alueella oli turhankin väljää. Helloweenin hittikimara on mannaa kuunneltavaa kaikille, jotka fanittavat Kisken aikakauden piisejä. Bändi veti rennolla otteella. Erityisesti Weikath ei peittele omaa rentoa otettansa.  Kiske ja Derris jakoivat vokaaliosuudet ja tietyissä biiseissä kuten Future World, Derris ei ollut mukana sotkemassa. Kiske oli paljon vapautuneempi kuin esim jäähallin keikalla. Miehen ääni on edelleen puhdasta timanttia.

Rankempi metalli on aina ollut Swedenrockissa hieman paitsiossa. Tänä vuonna Suffocation, Dark Funeral ja Rotting Christ edustivat tätä osastoa. Rotting Christ on aina jakanut mielipiteitä, mutta livenä bändi on todella kova. Tästä ei käy kiistäminen. Kun Sakis hoiti vokalit, basisti ja toinen kitaristi keskittyivät melkoiseen pään pyöritykseen. Tunnin aikana kreikkalaiset vetivät pääosin 2000-luvun materiaalia. Vaikka Rotting Christia arvostellaan ns. nahan myymisestä on bändissä edelleen mukana alkuajan raakuus.

Ice-T:n johdattama Bodycount on tulossa Tuskaan, joka on myös ensimmäinen Suomen visiitti samalla. Ice-T:tä oli hieman informoitu etukäteen, että Swedenrock yleisö ei välttämättä lähde niin innolla mellastamaan pitissä kuin esim. suomalainen yleisö.  Tästä Swedenrock yleisö sai kyllä heti alussa kuulla kun keikka jysäytettiin käyntiin Slayerin Raining  Bloodilla. Ice-T sätti yleisöä kunnolla ja pisti hommaan vauhtia.  Alkoihan ruotsalaiset juoksemaan isällisen puhuttelun jälkeen. Bodycountin rässin/punkin ja räpin sekoitus oli välillä melkoista kohkaamista, sillä Ice-T:n ohella vokaaleita hoiti pari kaveria.  Lisäksi lavan reunalla päivysti naamioitunut kaveri, jolla oli haulikon näköinen ase kädessä. Kahdeksan henkinen Bodycountin setti oli välillä melkoista kaaosta. Kun bändi pisti jyrävaihteen päälle varsinkin CopKillerin aikana, tällöin saatiin yleisöön taas hieman vauhtia. Tuskassa yleisön on syytä pistää kunnon pitit pystyyn.

Swedenrockin organisaatio on aina haaveillut saavansa Iron Maidenin festareille.  Vaikka lukuisat legendaariset hard rock/ heavy metal yhtyeet ovat esiintyneet festarilla jopa pariin otteeseen, Iron Maidenin vierailu oli vasta ensimmäinen. Syynä tähän oli se, että Live Nation osti leijonanosan Swedenrockin osakkeista ja päätyi omistajaksi. Näin ollen Iron Maidenin hintapyyntö muuttui ihan toisenlaiseksi. Niille jotka olivat ehtineet todistamaan Iron Maidenin Hartwalilla tai Saku Areenalla, koko homma oli samanlainen. Ne, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet todistamaan Iron Maidenia tällä kiertueella, missasivat yhden hienoimmista Maiden keikoista koskaan.  Yhtye oli panostanut visuaalisuuteen ja näyttävyyteen lavarakenteissa. Kaikki oli suunniteltu hyvin tarkkaan, miten lavalla liikutaan ja missä vaiheessa. Käytännössä setti oli jaettu sota- ja uskonnolliseen teemaan. Keikka aloitettiin Aces Highilla ja jatkettiin Where Angels Dare ja 2 Minutes To Midnight. Bruce Dickinson piti ainoastaan yhden puheen koko keikan aikana. Puheessa mies muisteli vuoden 2002 omaa keikkaansa ja totesi, että Swedenrock on helvetin iso nykyään. Oli hienoa, että Iron Maiden soitti myös Blazen aikakauden biisejä. Erityisesti Sign Of The Cross, joka on todella mahtipontinen ja komea kappale. Biisin aikana Dickinson ravasi pitkin lavaa mukanaan iso risti, jossa oli isot spotit. Flight Of Icaruksen aikana Dickisonin selkään oli laitettu Rammsteinin tyyppinen leikinheitinlaite, jolla mies teki komeita lieskoja. Samalla Bruce myös poltti koko ristin. Tämä tuskin oli suunniteltu etukäteen. Maidenin keikka oli täyttä juhlaa alusta loppuun. Brittihevin legendat ovat edelleen ja tulevat olemaan kovassa iskussa, vaikka vuodet vierivät. Nyt meneillään oleva kiertue on osoitus siitä, kuinka kovassa kunnossa yhtye on.

Kreatorilla oli varsin erikoinen ja jokseenkin epäkiitollinen paikka soittaa Iron Maiden jälkeen kakkoslavalla. Kun tuhannet ihmiset marssivat Maidenin jälkeen suoraan pääportille, mieleen kieltämättä juolahti ajatus, että jääköhän edes rippeitä seuraamaan Millen ja kumppaneiden keikkaa. Loppujen lopuksi Kreatorilla oli varsin hyvä yleisömäärä seuraamassa. Kreatorilla on tällä hetkellä hommat isollaan, sillä lavarakennelma kaikkine screeneineen ja rakenteineen näytti aika massiiviselta. Puolentoista tunnin ajan Kreator runttasi menemään 17 biisiä eli täyden setin. Setti aloitettiin Phantom Antichristillä ja siitä jatkettiin Hail To The Hordes ja Satan Is Real. Setti koostui 2000-luvun aikaisista tuotoksista, kun taas vanhemman liiton biisit vaikuttavat olevan yhä enemmän sivussa. Pakolliset Pleasure To Kill ja Flag Of Hate ovat edelleen mukana ja tulevat varmasti olemaan mukana niin kauan kuin Mille jaksaa rääkyä ”It’s the time to raise the flag of hate”.  Kreator on takuuvarma livenä, kun vielä kaikki videoscreenit ja lavasteet pääsevät hyvin esille pimeässä. Uskomatonta mutta totta, Kreatorin aikana oli jonkinlainen moshpitti.

Samaan aikaa, kun Kreator tykitti thrashia kakkoslavalla, Jinx Dawsonin johdattama Coven aloitti neloslavalla. Lavalle oli ilmestynyt ruumisarkku, josta Dawson kömpi esiin Satanic Mass- tunnarin säestyksellä.  Kun Jinx oli saanut itsensä arkusta, bändi aloitti Out Of Luckilla ja jatkoi Black Sabbathilla. Covenin tunnin mittainen progessiivinen occult rokki toimi varsin mallikkaasti, sillä näyttävät valot yön pimeydessä loivat hienon yhdistelmän. Covenin line-up oli mennyt uusiksi sitten Roadburnin keikan jälkeen. Nykyinen line-up veti todella hyvin ja kunnioitti vanhoja biisejä mallikkaasti.

 

Perjantai

Kolmas päivän oli mukava aloittaa tanskalaisen Pretty Maidsin tahdissa. Vanhan liiton hard rock toimi vallan mainiosti helteisessä säässä. Pretty Maids veti hyvän setin, joka koostui uusista ralleista kuten KingMaker ja tukusta klassikoita ”Future World” ”Red, hot and heavy”.

Muutama vuosi sitten yhden levyn ihme Madam X oli onnistuttu kaivaamaan esiin ja saatu  soittamaan Swedenrockiin. Tämä luonnollisti aiheutti kasarikauden hevareiden keskuudessa melkoisia riemunkiljahduksia.  Keikka oli hauska ja myös todella viihdyttävä.  Madam X teki nyt toisen tulemisen Swedenrockiin ja alla oli myös uusi levy. Nelikko veti varsin hyvän keikan, mutta siinä ei ollut samanlaista kiihkoa. Tämä voi johtua katsojan silmistä siinä mielessä, että bändin edellinen keikka Swedenrockissa oli ainutlaatuinen. Kieltämättä tuntui siltä, että tämä vitsi on nyt nähty.

Ei ole helppo olla black metallisti kaikkineen sotatamineineen 35 asteen helteessä ja vielä, kun pyrot olivat käytössä. Lämpötila lavalla oli taatusti reilusti yli 40 asteen. Tämä ei näyttänyt haittaavan Lord Ahrimania ja kumppaneita, sillä Dark Funeral veti tunnin pituisen setin. Nykyinen vokalisti Heljarmadr veti biisit varsin mallikkaasti huolimatta siitä, että toisessa mikissä oli teknisiä ongelmia. Funeralit jaksoivat hyvin vetää keikan läpi helvettilisestä kuumuudesta huolimatta. Bändi ei tarjonnut mitään yllätyksiä, vaan veti perus turvallisen setin.

Patrick Mamelin luotsaama Pestilence julkaisi keväällä pätevän kuuloisen Hadeon levyn. Ennen keikkaa Mameli valitteli, että ihmiset haluavat ainoastaan kuulla vanhaa materiaalia, eikä uusi materiaali juuri kiinnosta. Tämän takia Patrick Mameli on laittanut Pestilencen tauolle useamman kerran. Keikka käsitti kylläkin suurimmalta osin kolmen ensimmäisen levyn matskua, eikä uutta materiaalia pahemmin esitelty. Sinänsä sääli. Mameli taustabändinsä kanssa veti varsin ilmeettömästi ja ilman suurempia tunteenpurkauksia tunnin setin läpi. Taustabändin kaverit soittivat todella tarkasti ja tiukasti, erityisesti rumpali osoittautui varsin kovaksi ammattilaiseksi. Loppujen lopuksi ihan kiva nostalgiapläjäys 80/90 –luvun taitteen death metallin aikakauteen.

Swedenrock pitkin kevättä mainosti, että Ruotsin ensimmäinen hevibändi Heavy Load tekee comebackin ja esiintyy Swedenrockissa ensimmäistä kertaa sitten lopettamisensa jälkeen.  Heavy Load oli saanut varsin hyvän slotin kakkoslavalta kun pääsi illasta soittamaan. Ilmeisesti bändin comebackia oli odotettu, sillä kakkoslavan alue oli aivan tupaten täynnä. Heavy Loadin nykyisessä kokoonpanossa on jäljellä alkuperäisestä kokoonpanosta Walhquistin veljekset sekä basisti Torbjörn Ragnesjö. Aikoinaan bändi levytti kolme levyjä, jotka ovat edelleen varsin haluttuja vanhan liiton porukan keskuudessa. Heavy Load veti puolentoista tunnin aikana kaiken kaikkiaan 19 biisiä. Vaikka biisit ova 30-40 vuotta vanhoja ne kuullostivat ajattomilta, eikä ajan hammas ollut niitä pahemmin nakertanut. Laulaja/kitaristi Ragne Wahlquist oli varsin liikkuvaista sorttia, sillä mies liikkui lavalla koko ajan. Kun taas muut kaverit tapittivat yhdessä paikkaa. Soitto kulki ja viikinki aiheiset biisit soundasivat todella hyviltä. Heavy Load olisi kova saada Suomeen, mutta tuntetaankohan bändiä tarpeeksi ja onko edes kysyntää.

Ozzy on myyntipuheiden mukaan jälleen kerran jäähyväiskiertueella. Ehkä se on vihdoin näin, sillä alkaahan miehellä ikää olla 70 vuotta. Kuitenkaan mies ei tule jättämään lavoja pysyvästi, sillä onhan Ozzy ehtinyt sanomaan, että häntä tullaan näkemään lavoilla, mutta harvakseltaa ja valikoiden. Totta kai alue oli tupaten täynnä, kun jengi asettui paikoilleen todistamaan ”viimeistä” keikkaa Ruotsin maaperällä. Miten tämä keikka poikkesi muista Ozzyn keikoista? Ei mitenkään. Setti oli hyvin tyypillinen ja perusvarma. Siinä ei ollut mitään yllätyksiä, sillä biisit olivat kaikkien tuntemat Bark At The Moon, Suicide Solution, No More Tears ja Crazy Train. Tietenkin muutamat pakolliset Black Sabbath vedot kuten Fairies Wear Boots, War Pigs ja keikan lopettanut Paranoid. Sen sijaan Wylde sai todella paljon tilaa, sillä biisit kuten Miracle Man ja Perry Mason vedettiin täysin Wylden soolo-osuuksissa, sillä Ozzy ei laulanut, vaan köpötti lavan taakse vetämään happea. Olisihan ollut se hauska kuulla kunnon versiot näistä biiseistä. Ozzy itse oli vireessä, sillä mies ravasi toiselta puolelta lavaa toiselle. War Pigsin aikana oli ilmeisesti jotain häikkää teleprompterissä, sillä Ozzy hieman takerteli. Puitteet ja lavasteet olivat komeat, mutta keikka oli varsin perussetti Ozzyltä. Oliko se sitten tässä ? Jäämme odottamaan, mitä tuleva tuo.

Lauantai

Viimeinen päivä lähti käyntiin Peter Tägtgrenin luotsaaman Pain säksätyksen tahdissa. Painin tanssibiittien tahdissa aurinkoinen päivä meni päivää paistatellessa.  Pain nauttii suurta suosiota ja biisit ovat helppoja mieltää ja ”jorata” niiden tahdissa. Perinteiset On And On, End Of Line ja ”ame Old Song olivat luonnollisesti Painin settilistassa.

Tässä vaiheessa oli hyvä mennä tarkastamaan Girlschoolin keikkaa, joka oli varsin tiukkaa vanhan liiton Britti heavy/hard rockia. Girlschool on aina ollut takuuvarma livebändinä ja tässäkään tapauksessa ei pettänyt yhtään. On hienoa, että Girlschool vetää edelleen hyviä ja viihdyttäviä keikkoja.  Setissä oli myös mukana Judas Priestin cover Race With The Devil.

Primordial on tulossa syksyllä Suomeen jälleen kerran SteelChaos festareille. Irkkubändillä on todella vankka kannatuspohja. Tämän sai huomata Swedenrockissa, sillä neloslavan kenttä oli täynnä. A.A. Nemtheanga on todella värikäs ja myös hyvin karismaattinen esiintyjä. Mies osaa ottaa yleisönsä ja terävä katse porautuu katsojan verkkokalvoille lähtemättömästi.  Primordialin kelttimäinen metal, jossa on kieltämättä lieviä blackish vaikutteita, ei kuulosta niin mahtipontiselta ulkoilmafestarilla ja päivänvalossa, kuin usvaisella klubilla. Vaikka Primordial veti setin hyvin, niin Primordial on omillaan klubiympäristössä.

 

Destructionin edellinen vierailu Swedenrockissa oli varsin koominen, sillä yhtye soitti keskipäivän aikaan ja silloin oli vain kourallinen porukkaa paikalla. Nyt sakuträssin veteraanit olivat saaneet varsin hyvän slotin, sillä Destruction pääsi lataamaan tunnin verran vanhan liiton thrashia ilta ysiltä. Tunnin pituinen setti oli todellakin vanhan liiton jyräämistä. Settilista koostui pääosin 80-luvun biiseistä ja olihan mukana muutama uudemman aikakauden kappale kuten Nail To The Cross, joka oli myös omistettu Ralph Santolalle. Destruction on edelleen tiukassa iskussa . Tämän osoitti bändin tiukka soittaminen, sillä lainarumpali Randy Black antoi vauhtia Schmierin ja Miken soittamiseen.

Vaikka Ozzy Osbourne ja Iron Maiden olivat kovia headlinereitä, suurimman kiinnostuksen kohteena ja luupin alla oli ilman muuta Judas Priest. Legendaarinen Priest julkaisi aivan järjettömän kovan levyn kevään aikana, mutta samalla Glenn Tipton siirtyi sivuun ja tilalle pestattiin entinen Sabbat / nykyinen Hell kitaristi Andy Sneap. Joten tunnelma Priestin fanien keskuudessa ovat olleet hämmentävä.  Oli mielenkiintoista havaita, että Richie Faulkner soitti suurimman osan sooloista. Varsinkin Painkillerin soolot, jotka ennen jakautuivat K.K. Downingin ja Glenn Tiptonin kesken, Faulkner soitti muitta mutkitta. Huolimatta siitä, että Judas Priest on käynyt muodonmuutoksia kokoonpanossa se ei vähennä yhtyeen roolia loistavana livebändinä. Halfordilla on ollut vuosien aikana ongelmia äänen kanssa, mutta noista ongelmista ei ole kuin enää muisto. Miehen äänen oli tikissä, sillä ylärekisterit onnistuivat todella mainiosti. Varsinkin Painkillerin vaativat osuudet onnistuivat nappiin. Sneap on päässyt hyvin sisälle bändiin ja Priest on todella kovassa vedossa. Tipton on ollut muutamilla keikoilla vierailijana, kuten oli myös Swedenrockissa. Tästäkö yleisö hullaantui, kun Tipton tuli vetämään Metal Gods, Breaking The Law ja Living After Midnight.  Se, että onko Judas Priest viimeisellä kiertueella vai mitä tulee tapahtumaan, sitä kukaan ei taida tietää. Andy Sneapin avustuksella kiertue viedään loppun. Jos tämä oli tässä, niin keikasta jäi todella hyvä fiilis ja toivottavasti Judas Priest vielä jatkaa tavalla tai toisella tai ainakin niin kauan, kun Rob Halfordin fyysiikka kestää.

 

Teksti ja kuvat: Arto Lehtinen