Sweden Rock 2016

Sweden-Rock-Festival mobil_0

Sweden Rock
Sölvesborg, Ruotsi 8.-11.6. 2016

On taas se hetki kesästä, kun perinteinen Sweden Rock Festival kutsuu puoleensa. Festivaali viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlia. Alunperin Karlshamn Rock -nimisenä tapahtumana järjestetty festivaali alkoi kunnolla kasvaa 2000-luvun aikana. Sweden Rock on tullut tunnetuksi lukuisien ns. dinosaurusyhtyeiden temmellyskenttänä, sillä siellä on esiintynyt monia 70- ja 80-luvun suuruuksia. Tänä vuonna  esiintyjinä oli sekä uutta että vanhaa verta, kun Queen, Twisted Sister ja Sabaton hoitivat pääesiintyjien roolit. Kaiken kaikkiaan 70 yhtyettä viidellä eri lavalla neljän päivän ajan, kun tarjonta on klassisesta rockista aina black metaliin, niin jokaiselle on jotain.


Keskiviikko

Brian Tatler on jaksanut luotsata Diamond Headia vuosikymmien ajan, vaikka yhtyeen kokoonpano on muuttunut lukuisia kertoja ja suurempi suosio on jäänyt saavuttamatta. Siitä huolimatta Diamond Head jaksaa vanhan liiton hard rock -diggareita kiinnostaa. Yhtyeen nykyinen laulaja Rasmus Andersen on kelpo vokalisti hoitamaan hommansa. Oli ihan selvää, että jengi odotti kovasti, milloin Am I Evil pärähtää soimaan ja sieltähän se lopuksi tuli.

IMG_0330

IMG_0339 IMG_0340

Tribulation vieraili viime kesänä Jalometallissa eikä keikka ollut ihan kaikkien mieleen, sillä luonnon valo ei antanut oikeutta yhtyeelle. Sen sijaan Swedenrockissa yhtye oli omassa elementissään. Hyvät valot, pimeä teltta ja savu loivat hyvät puitteet onnistuneelle Tribulationin keikalle. Yhtye kuulosti todella tiukalta ja melankoliselta. Ilmeisesti kitaristi oli innoissaan keikasta, kun pyörähteli pitkin lavaa kuin balettitanssija. Tälläisen keikan olen pitkään odottanut Tribulationilta näkeväni, kun puitteet ovat kohdallaan.

IMG_0511 IMG_0518

Blind Guardian nauttii vankkumatonta suosiota power metal -friikkien keskuudessa. Blind Guardian toimi aloituspäivän pääesiintyjänä ja luonnollisesti kenttä oli tupaten täynnä. Yhtyeen kokoonpano on erikoinen, sillä bändi käytännössä koostuu nokkamiehestä Hansi Kurschista ja kitaristeistä André Olbrich ja Marcus Siepen, muut bändistä ovat enemmän tai vähemmän sessio- tai tuuraajakavereita. Noh, rumpali Frederik Ehmke on ollut yhtyeessä kuitenkin tovin. Loppujen lopuksi Blind Guardian on aika tylsä livenä, sillä laulaja Kurschin lavaolemus on vähemmän metal. Se mikä vetää power metalin faneja puoleensa, on yhtyeen surrealistinen fantasiamaailma. Blind Guardian on yhä enemmän mennyt tyyliltään mahtipontisempaan rock-/metallioopperaan, kun perinteinen power/speed metal -tyyppinen kaahaus on jäänyt taka-alalle.

 IMG_0604

 

IMG_0606IMG_0595

Torstai

Entombed A.D. on L-G Petrovin luotsaama yhtye, joka on käytännössä luotu Entombedin savuavista raunioista. Nimi ei kuitenkaan bändiä pahenna, vaan swedut LG:n johdolla painoivat kovalla temmolla settiä läpi. Ei voi muuta sanoa, kuin että Enska A.D. on livenä melkoinen jyrä, vaikka levyt eivät ihan sitä tasoa ole kuin Entombedin alkupää.

 IMG_0772

IMG_0749

Slayer oli toista kertaa Swedenrockissa. Edellinen keikka näiden thrash metal -veteraanien osalta ei ollut kovin kummoinen vaan suorastaan tylsä. Eihän Slayer ole mikään suurten lavojen yhtye, ja lisäksi päivävalon myötä Slayerin käyttämät valot ja taustakuvat eivät pääse oikeuksiinsa. Näinhän siinä kävi, kuten osasin hieman aavistella, sillä Slayerin veto oli hengetön ja sieluton. Yhtye soittaa kyllä tiukasti livenä ja Gary Holt on mies paikallaan, mutta keikasta jäi hyvin valju maku, sillä tämä oli enemmän normaaliduunipäivä toimistolla Slayerin kavereille.

 IMG_0881 IMG_0895 IMG_0913

Megadethin viimeisin levy Dystopia pääsi varkain yllättämään, sillä levy oli vahva osoitus, että Mustonen pystyy vielä luomaan tiukkoja riffejä ja piisejä. Kun Chris Adler ei ollut mukana meneillään olevalla Euroopan turneella Lamb Of God -velvollisuuksien takia, rumpalin penkillä nähtiin Soilworkin kannuttaja Dirk Verbeuren. Soilworkin kaveri oli suorastaan kone rumpujen takana, joten ei ihme, että Adler oli suositellut Mustainelle miestä. Megadeth veti todella tiukan ja suorastaan tykkikeikan, sillä jo Mustainen olemus kuvasti, että yhtye ei säästele, vaan nyt on uusi vaihe päällä. Angra-kitaristi Kiko Loureiro on täysin erilainen kitaristi kuin edeltäjänsä, joka välillä jähmettyi lavalle täysin.  Tällä vedolla Megadeth pääsi suorastaan yllättämään ja oli kiistatta päivän parhaimpia yhtyeitä.

IMG_1001

IMG_0966IMG_0970

IMG_1033

Mayhemissa on meneillään erikoiset vokalistien vaihtoviikot. Tietyillä keikoilla murisee Attila mikin varressa, kun taas muutamilla keikoilla Maniac hoitaa vokalisoinnin. Joka tapauksessa Mayhemin veto oli suorastaan luokattoman huono, sillä bändin riitasoinnut, jonka päälle Hellhammer paukutteli, loivat melkoisen kakofonisen yhdistelmän ja siihen vielä päälle Maniacin raakkuminen. Mayhem on siitä kummallinen yhtye, kun keikat ovat huonoja, niin ne ovat todella huonoja. Kun taas vetävät hyvin, bändi on hyvä. Sweden Rockin keikka oli luokattoman huono.

 IMG_1038 IMG_1074 IMG_1078

Kun King Diamond pääsi sairasvuoteelta, mies on ollut siitä lähtien tiivisti tien päällä. Tällä kertaa teemana oli Abigail-levy, joka on soitettu kiertueella kokonaisuudessaan. Onhan Abigail yksi metallin klassikkolevyjä, niin onnistuineiden piisien kuin myös hyytävän tarinan myötä. Ennen kuin Kinkku pääsi Abigailiin käsiksi, niin ensimmäinen puoli tuntia oli enemmän best of -tyyppinen.  Varsin perinteiset ja turvalliset piisit soitettiin läpi kuten Halloween, Sleepless Nights ja tietenkin Mercyful Faten Come To The Sabbath. Sen sijaan pienimuotoinen yllätys oli Welcome Home introineen ja erityisesti oli ilahduttavaa kuulla pitkästä aikaan Melissa.  Abigail-osuus soitettiin levyn mukaisessa järjestyksessä läpi. Piisien lomassa Kingin teatraallinen esiintyminen liittyen levyn tapahtumiin oli tarkasti harjoiteltu ja suunniteltu. Luonnollisesti isoäiti piipahti lavalla. King on huimassa kunnossa äänensä ja kuntonsa puolesta, vaikka kävi kolkuttamassa alakerran ovia. Jäämme odottamaan, että uusi King Diamond -levy näkisi jossain välissä päivänvalon. Kinkun keikan aloitusaika puoli yhden aikaan ei ollut paras mahdollinen, sillä loppujen lopuksi paikalla oli kourallinen yleisöä. Pitkä päivä ja Queenin spektaakkeli uuvuttivat yleisön.

 IMG_1223

IMG_1444IMG_1386


Perjantai

Loudness on kerennyt vierailemaan nyt Suomessa pari kertaa ja heittänyt todellisen nostalgiapläjäyksen sekä Tuskassa että Jalossa. Sama linja jatkui Sweden Rockissa. Keikka päräytettiin käyntiin Crazy Nightsilla ja jatkettiin Thunder In The East -levyn materiaalilla. Setti koostui pääsääntöisesti kasarikauden materiaalista, mutta kuitenkin uusimman levyn The Sun Will Rise Againilta kuultiin peräti kolme piisiä. Kyllähän tätä kelpaa kuunnella useamminkin.

IMG_1475 IMG_1479 IMG_1481

Hellacopters teki vihdoin comebackin ja vielä ensimmäisen levyn kokoonpanolla. Onhan Supershitty To The Max edelleen tiukka rokkiplätty. Bändi oli todella kovassa iskussa koko keikan ajan.  Pääosan bändin livetouhusta vei totta kai Nicke Andersson ja Backyard Babiesta tuttu mies Dregen. Bändi oli varsin pirteessä kunnossa ja itselläni ei ollut nokan koputtamista settilistan suhteen, sillä Supershitty vedettiin terävällä rokkiasenteella läpi. Nyt jää nähtävästi, miten Hellacopters tulee jatkamaan eteenpäin. Yhtyeellä on liuta hyviä piisejä muillakin levyillä, joten tästä on hyvä jatkaa.

IMG_1793 IMG_1802 IMG_1809

Gamma Ray on kokenut melkoisen laskusuhdanteen sitten huippuvuosien, kun bändi oli oikeastaan hyvä ja todella tiukka livebändi. Kaukana ovat ne vuodet, jolloin tuli New World Order ja Hansen pystyi revittelemään ääntänsä livenä oikein kunnolla. Nykyään Hansenin ääni on hyvin häilyvä, sillä välillä se toimii hyvin tai sitten on täysin kadonnut. Tämän vuoksi yhtyeeseen on hankittu uusi ns. laulaja, joka pyrkii paikkaamaan Hansenin tonttia. Suoraan sanottuna kaverin ääni on kaukana Hansenin äänestä. Hansenin äänessä on tietynlainen vibra, josta miehen tyylin tunnistaa heti. Sen sijaan tämä uusi mikälie roudarilaulaja on aivan tusinatavaraa, jonka pitäisi olla dokaamassa jossain Saksan maalla. Kuulosti ja näytti varsin erikoiselta, kun Hansen hoiti osan lauluista ja uusi kaveri hoiti osan. Hansenin ääni vaikutti olevan kunnossa, joten jää nähtäväksi, miten uuden laulajan rooli määräytyy yhtyeessä. Kyllä oli myrkkyä kuunnella uutta kaveria.

IMG_1856

Kun A.J. Pero menehtyi taannoin, Twisted Sister ilmoitti tulevan kesäfestariturneen olevan bändin jäähyväiset faneillensa.  Rumpalin hommaan värvättiin bändin pitkäaikainen ystävä, entinen Dream Theaterin rumpali Mike Portnoy.  Noh, on sitä jo 40 vuotta mittarissa ja lisäksi vuodesta 2003 alkanut comeback-kiertue on kieltämättä tullut tiensä päähän. Twisted Sister on tunnetusti kova livebändi, sillä yhtyeen nokkamies Dee Snider on melkoinen showmies parhaimmasta päästä. Twistarit vetivät oksat pois -keikan, niin että nuorilla yhtyeillä on syytä oppia, millaisella energialla ja temmolla lavalla soitetaan ja liikutaan. Dee Snider on rapiat 60 vuotta ja miehen kroppa sekä kunto on käsittämätön kova.  Settilista oli ehtaa Twisted Sisteriä, sillä perinteiset I Wanna Rock, Kids Are Back, Under The Blade luukutettiin täysillä. Sen sijaan Stay Hungryn puuttuminen setistä oli pieni yllätys. Kun Twisted Sister tulee Poriin Porisphereen elokuussa, tätä viimeistä keikkaa ei kannata  missään nimessä missata.IMG_1888 IMG_1943 IMG_1914

IMG_1959

Tobias Sammetin johtamalla Avantasialla oli kova paikka soittaa heti Twisted Sisterin energiatäyteisen keikan jälkeen, sillä jengi oli aivan täpinöissään. Osalta jopa unohtui mennä katsomaan Satyricon, kuten myös itseltäni. Avantasian melodinen power metal kuulosti suhteellisen kevyeltä heti Twistareiden perään, vaikka Avantasia edustaakin aivan eri tyyppistä genreä loppujen lopuksi. Sammet marssitti lavalle liudan vierailijoita, jotka ovat olleet yleensä muillakin Avantasian keikoilla, kuten Michael Kiske, Ronnie Atkins ja Bob Catley.  Jokainen veti tietyn piisin, ja varsinkin Helloween-fanille Kisken vierailu on eräs keikan kohokohdista. Vaikka ulkoinen habitus on muuttunut, ääni on edelleen se, mikä on Kisken tavaramerkki. Avantasia on tulossa Tuskaan, joten sitä ei kannata missään tapauksessa missata.

IMG_2050 IMG_2118 IMG_2097


Lauantai

Finntroll tuntuu uppovan hyvin ruotsalaisyleisöön. Iloinen ja reipas folkkijollotus on sinänsä yksinkertaista ja myös vauhdikasta, ja porukalla tuntui olevan hauskaa pitissä pyöriessä. Finntrollin reipas meininki lavalla oli mielekästä seurata, kun trulliarmeija pisti menemään todella kovalla tarmolla.

IMG_2155 IMG_2158 IMG_2170

Legion Of The Damnedista ei ole vähään aikaan kuulunut yhtään mitään. Siksi olikin yllätys, että bändi oli buukattu Sweden Rockiin. Hollantilaisten deathrash -kaahaus ei ole muuttunut vuosien aikana suuntaan eikä toiseen. Legionit ovat pysyneet uskollisena tyylilleen, eivätkä ole alkaneet kokeilla uusia suuntia.

IMG_2183IMG_2182

Death To Allin Sweden Rockin keikka oli somessa ehditty mainostamaan olevan viimeinen. Jää nähtäväksi, että onko viimeinen. Death To Allin kokoonpano tuppaa vaihtelemaan eri Deathin jäsenistä. DiGiorgion ja Max Phelpsin ohella tällä kertaa kannuissa oli Gene Hoglan ja bassossa Bobby Koeble. Setti käsitti laajasti Deathin tuotannon aina Scream Bloody Goresta viimeiseksi jääneeseen The Sound Of Perseveranceen. Lievänä yllätyksenä oli Slayerin Raining The Bloodin ja Black Magicin heittäminen väliin. Kieltämättä Death To All oli turhan flegmaattinen ja olisi kaivannut pientä ryhtiä keikkaansa.

IMG_2444 IMG_2457 IMG_2464

Anthraxin tiedetään olevan kova livebändi. Jos Slayerin keikat alkavat olla tätä nykyä tylsiä ja puuduttavia, Anthrax vain paranee keikka keikalta. Sweden Rockin keikka ei tuonut tähän mitään poikkeusta, sillä rässiveteraanit pieksivät ruotsalaista heviyleisöä jopa raivokkaaseen pittaamiseen. Tämähän on hyvin poikkeuksellista Sweden Rockissa. Belladonna on kovassa tikissä. Miehen ääni on edelleen loistavassa kunnossa. Settilista koostui sekä uudesta tavarasta että vanhoista klassikoista tasapuolisesti. Oli erityisen ilahduttavaa huomata, että Charlie Benante oli tehnyt paluun rumpujen taakse.

IMG_2497 IMG_2511 IMG_2529

IMG_2495

My Dying Briden synkkä doom metal oli osattu ajoittaa varsin hyvin, sillä pimeä ilta loi sopivat puitteet doomailulle. Tuntiin ei paljon My Dying Briden piisejä pysty ahtaamaan, sillä niiden pituudet ovat sellaisia, että korkeitaan seitsemän piisiä ehtivät vetää. Synkät, mutta koukuttavat piisit toimivat hyvin livenä. Vokalistin eläytyminen piisien mukaan liittyi löyhästi uskonnolisiin vertauskuviin.

IMG_2543

IMG_2566IMG_2551

IMG_2593

Michael Schenker Group oli päivän ja festarin viimeinen esiintyjä. Tällä kertaa kyseessä ei ollut perinteinen Michael Schenkerin keikka, vaan keikkaa oli mainostettu Michael Schenker Festinä. Schenker marssitti lavalle eri aikakauden vokalisteja keikan aikana. Ensimmäisen setin veti Gary Barden, joka jälkeen Graham Bonnet ja lopuksi Robin Mcauley.  Setissä kuultiin Schenkerin omia piisejä, Ufon piisejä Mcauleyn laulamana ja ainoastaan yksi Scorpions-piisi Coast To Coast. Mcauleyn laulamat Ufo-piisit kuten Doctor Doctor olivat hyviä, mutta olisi saanut tulla enemmän piisejä Mcauleyn aikakaudelta kuin Save Yourself ja This Is My Heart.

 IMG_2718 IMG_2705 IMG_2673

Sweden Rock on aivan loistava festari. Sinne tulee aina vaan mentyä joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Sweden Rock on tunnettu siitä, että siellä on monia ns. dinosauruksia esiitymässä, joita ei edes osaa kuvitella olevan enää olemassa. Odotellaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

www.swedenrock.com

Teksti ja Kuvat: Arto Lehtinen