STORMWITCH: Witchcraft

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Metal Mind Productions (Uusintajulkaisu)

Saksalainen Stormwitch on pitkän linjan puurtaja, jonka ura ulottuu jo kauas kolmenkymmenen vuoden taa. Vuonna 1979 perustettu bändi julkaisi seitsemän studioalbumia ennen hajoamistaan vuonna 1996. Näistä varsinkin debyytti Walpurgis Nightin (1984) tulisi kuulua jokaisen heavy metal -diggarin tutustumiskohteisiin. Stormwitch ei kuitenkaan suostunut kuolemaan ennenaikaisesti, vaan pitkälle fanien vaatimuksesta yhtye heräsi henkiin 2002 ja julkaisi samana vuonna verevän Dance with the Witches -albumin. Hienoa paluualbumia seurasi bändin soundia monipuolisemmin esittelevä Witchcraft, jonka kohtalona oli kuitenkin painua vuonna 2004 unholaan modernin metallin puristuksessa. Nyt Metal Mind tekee varsinaisen kulttuuriteon julkaistessaan tämän melodisen heavy metalin unohdetun helmen uudestaan.

Heti avausraita The Sinister Child tekee selväksi mistä Stormwitchissa on kyse. Harvinaisen tyylikäs perinteinen vyörytys upealla kertsillä pamahtaa kerrasta kuulijan hyräilyjukeboksiin. Rivakampi At the Break of This Day on saksalaista laatua puhtaimmillaan ja melankolisempi Fallen from God onnistuu olemaan kaikkea muuta kuin pateettinen. Kaiken kaikkiaan Witchcraft on mainio paketti tuplabasarihölkkää, munakkaita riffejä, hyviä melodioita, sopivassa määrin suvantoja ja ennen kaikkea osaavaa toteutusta. Lisäksi levyn tarinankerrontapuoli on sekin mainiosti hallussa ja mauttomuuksilta vältytään kautta linjan. The Kiss of Death onnistuu jopa tuomaan rock ’n roll -dekadenssiin aihepiirille harvinaista runollisuutta! Ainoa selvästi heikompi raita on turhahko neoklassinen laulelma Sleeping Beauty, jota ilmankin olisi pärjätty.

Toivoa sopii, että Witchcraft löytäisi nyt toisella tulemisellaan enemmän kuulijoita kuin varsinaisen julkaisunsa aikaan, sillä näin maukasta perinteisen tyylin harjoittamista harvoin kuulee. Laulaja Andy Mückin ääni soi nostalgisen kuulaasti ja luokin usein mielleyhtymiä Michael Kisken ja Messiah Marcolinin parhaisiin päiviin. Esteetikot saattavat ihmetellä lähinnä Derrickin pahiksilta näyttävää bändiä, mutta meille muille tämäkin seikka luo vain underground-arvoa. Helloweenin, Manowarin ja Black Sabbathin fanit: Jos löysitte tästä arviosta makuanne miellyttäviä adjektiiveja, tehkää itsellenne palvelus ja tutustukaa Witchcraftiin. Ette tule pettymään.

Markus Makkonen