Stone, A.R.G, Santa Lucia – 1.3.2013 Pakkahuone ja Klubi Tampere

Suomalainen thrash/speed metalin instituutio Stone aktivoitui jälleen keikkalavoille viiden vuoden tauon jälkeen. Yhtyettä oli selvästi kaivattu takaisin, sillä kevään keikat myytiin aika nopealla tahdilla loppuun. Erityisesti Tampereen keikka tarjosi paluun 80-luvun aikoihin, sillä mukana olivat A.R.G ja Santa Lucia, noh olihan mukaan ujutettu myös uudempaa sukupolvea edustava Nerve End.  Yleisöä oli raahautunut joka puolelta Suomea tätä suomi-speed/thrash metallispektaakkelia katsomaan.

Tämän uuden sukupolven edustaja Nerve End sai kunnian aloittaa metallikarkelot. Yleisö oli jo saapunut kourallinen ja nämä jäivät kohteaalista tarkkailemaan Nerve Endia sopivalta etäisyydeltä. Nerve Endin kaverit ovat hyviä ja taidokkaita soittajia, mutta ne biisit… ei niitä vain jaksanut kuunnella. Ongelmana on, että biisit olivat niin monitahoisia ja suoraan sanottuna hajuttomia ja mauttomia, etteivät ne vain yksinkertaisesti auenneet allekirjoittaneelle.  Sori vaan pojat!

IMG_0027 IMG_0041

Klubin puolella aloitti kemiläislähtöinen mimmiviisikko Santa Lucia. Bändihän aktivoitui noin puolitoista vuotta sitten Metal Warningin järjestämillä festareilla. Sen piti olla Santa Lucian viimeinen keikka ja lopullisesti. Kun yhtye sai tilaisuuden soittaa Stonen ja A.R.G.n kanssa, eiväthän tädit voineet vastustaa tälläistä tilaisuutta. Klubi oli tupaten täynnä, kun Santa Lucia Mape Morottajan johdolla veti varsin rapean setin koostuen ”Arktista Hysteriaa” -levyn materiaalista. Nokkanainen oli suorastaan liekessä ja innossaan, kun taas muut jäivät hieman staattiseen rooliin lavalla. Yhtye soundasi melko punkahtavalta, joten synat tuppasivat jäämään aika taustalle. Yleisö oli suorastaan innossaan kun esimerkiksi Kiristävä Silmä ja Viisas Mies olivat setissä. Joku onnistui tekemään jopa kerran daivausyritelmän ennen kuin innokas järkkäri ehti puuttua tilanteeseen. Keikka lopetettiin yllätysvedolla, Stonen coverilla No Commands. Sitten Pakkahuoneen puolelle kiireen vilkkaan.

 Santa Lucia

Kun Santa Lucia oli lopetellut settinsä reippaalla Stone-coverilla, alkoi porukka valua Pakkahuoneen puolelle. Paikka oli kuin ammuttu täyteen ja jokaisen huulilla oli sana Stone. Suomi-thrashin ikonit antoivat odotuttaa itseään tovin ennen kuin keikka potkaistiin käytiin perinteisellä Get Stonedilla ja siitä alkoi lähestulkoon kahden tunnin matka takaisin kivikauteen. Huolimatta siitä, että yhtye ei ole vuosiin ollut lavalla yhdessä, missään ruosteessa Stone ei todellakaan ollut. Yhtye oli vain yksinkertaisesti pyyhkäissyt pölyt hartioiltansa ja vetäisi keikan todella rautaisella otteella. Biisit kuulostavat ajattomilta, eikä ajan hammas ole mitenkään onnistunut nakertamaan niitä. Näin ainakin kuulosti nuoren kasarikauden fanipojan korvissa ja näytti silmissä. Lähestulkoon kahden tunnin setti oli täyttä tykitystä alusta loppuun. Ei ollut ihme, että kasarikauden nuorilla tuli nuoruus nopeasti takaisin mieleen, kun nyrkit heiluivat ilmassa, päät heiluivat ja biisejä hoilattiin perässä. Setti koostui klassisen ensimmäisen levyn materiaalista kuten jo mainittu Get Stoned, sekä esimerkiksi Reached Out ja The Day Of Death. No Anaesthesialta kuultiin muun muassa Meat Mincing Machine, Back to the Stone Age ja Sweet Dreams. Colorsilta tuli biisejä kuten Empty Suit, sekä White Worms ja viimeiseksi jääneeltä levyltä Emotional Playgroundilta ainoastaan Small Tales. Soundit olivat tikissä, sillä Karmila oli puikoissa, joten sen varaan ei jäänyt jossiteltavaa. Koko nelikko oli suorastaan liekeissä lavalla. Joutsenniemi ja Latvala ovat tottuneet esiintymiseen muissa yhteyksissä, joten miehet hoitivat hommansa suorastaan raivokkaalla innolla lavalla. Sen sijaan Nirri vaikutti hieman jähmeältä alussa, mutta homma alkoi toimia keikan edetessä. Naama yrmyssä mies kitaroi homman hyvin. Joutsenniemi rohkaisia nuorempia rässääjiä melskaamaan moshpitissä. Sen sijaan vanhempi polvi tyytyi katsomaan nyrkit ojossa. Vanhoja kunnon stagedaivauksia ei nähty Stonen aikana.

Stonen keikka oli suorastaan kivimäisen kova. Ei voi muuta kuin ylistää Stonen tiukkaa soittamista ja biisien iskevyyttä, sillä niin suoraan hermoon menivät, että seuraavana päivänä piti vielä kelata mielessä ja fiilistellä illan keikkaa.

IMG_0099 IMG_0144

Kun viimeiset tahdit oli saatu päätökseen Stonen osalta, osa porukasta alkoi valua jonottamaan takkejansa. Toiset sen sijaan suuntansivat klubin puolelle, jossa A.R.G viritteli remppeensä kuntoon.  Kuusamon porometallin lähettiläät vetäisivät oksat pois -setin, niin että Kuusamon koskessakin virtaus olisi varmasti kääntänyt toiseen suuntaan. A.R.G. on raaka, brutaali ja anteeksiantamaton livenä. Raivokkaat ja brutaalit thrash/death -viisut kuulostavat yhtä teräviltä elleivät jopa rankemmilta kuin 20-25 vuotta sitten. Ilmeisesti yhtye oli innossaan illan meiningistä, sillä Tepa innostui kommentoimaan keikan aikana enemmän kuin kaikilla itse todistamillani keikoilla yhteensä. Vanhojen biisien ohella porometallistit vetivät myös ihka uuden kappaleen Ramming Down Your Throat. Jään mielenkiinnolla odottamaan kunnon versiota, josta selviää minkälainen tämä uusi biisi oikeasti on. Livetilanteessa ei päässyt ihan selville, kuinka se rässää menemään.

IMG_0207

Kaiken kaikkiaan kinkeri oli vallan loistava tapahtuma. Tällainen se tapahtuman pitää olla, missä speed/thrash metal -kauden suuruudet olivat kerääntyneet saman katon alle ja meininki huipussaan ja koko homma sold out.  Ainoastaan tamperelainen edustus oli jäänyt pois. Prestigen olisi myös kuulunut paikalla soittaa, silloin olisi lopullisesti palattu 80-luvun tunnelmiin. Get Stoned.

Teksti ja kuvat: Arto Lehtinen