Steelfest 16.­-17.5. 2014 – Terästä kolmannen kerran

steelfest

 

Kappas, taas on metallisen festarikesän aloitus käsillä. Kai se on uskottava, että kesä sieltä tulla hölköttelee ja Hyvinkään Steelfest tarjoilee taas makoisaa hevikiisseliä rankemman metallimusiikin ystäville. Nyt kolmatta kertaa järjestettävät kekkerit luottavat aikaisempien vuosien linjaan, eli valikoimaan kuuluu tuttuun tapaan black, death ja thrash metalia.

Seppo: – Melko vahvasti monen bändin nimen kohdalla tuli itselleni tuntemus ”nähty jo Hammer Open Airissa tai muualla, mutta kelpaa nytkin”. Näin myös Nokturnal Mortumin kohdalla, joka valitettavasti joutui perumaan saapumisensa bändin jäsenistön henkilökohtaisten ongelmien ja Ukrainan epävakaan turvallisuustilanteen vuoksi.

Markus: – Nokturnal Mortumin peruminen oli itselleni suurin menetys näillä festareilla. Myös kroatialainen Manheim perui keikkansa viimehetkillä, mutta tilalle saatiinkin pahennusta aiheuttamaan mikäs muu kuin Goatmoon. Minun mielestäni viimeksi mainittu siis kääntyi paremmin päin.

Seppo: – Perjantai on kyllä hyvin asiallinen kokonaisuus. Baptismin hartaan raastava black metal saa mahdollisuuden vakuuttaa jo alkuillasta. Ruotsalaiset Nifelheim ja Valkyrija kiinnostavat myös. Edellämainittu piikkien, nahan, reippaiden kitaramelodioiden ja pälvikaljujen karnevaali on varmasti viihdyttävää seurattavaa. Jälkimmäinen saa aatoksissani osittain leiman ”Watain v. 2.0”, mutta ehkäpä tuo livenä säväyttäisi paremmin. Deströyer666 on tullut nähtyä pariin kertaan ja hemmetin asialliseltahan tuo röyhkeän rosoinen, mutta myös komeisiin eeppisiin kaarteluihin kykenevä mustametallinen thrash kuulostaa. Illan päättävä Inquisition on omaa luokkaansa ainakin levyltä kuultuna. Toivottavasti pimeästi pyörteilevä kosminen rytinä, pulputus ja mummokärinä säkenöi myös liveolosuhteissa.

Markus: – Tavoitteena olisi pitkästä matkasta huolimatta ehtiä Baptism katsomaan, mutta kovimmat nimet ovat kyllä vasta iltakahdeksan jälkeen. Ruotsalainen Valkyrja ei ollut ennenstään tuttu, mutta pienen esimakustelun perusteella on kyllä nähtävä. Inquisition kruunaa illan minulle. En bändin livetouhuista ole kuullut mitään muuta kuin hyvää ja levyllähän homma toimii täydellisesti.

Seppo: – Lauantaina Convulse jyskyttää vanhan koulun suomi­kuoloaan. Ihan kohtalaiselta tyyppien comeback­levy Evil Prevails kyllä kuulosti. Ei siis loistavalta, mutta ehkä live­soiton kiihkossa ja vanhan materiaalin seassa nuokin biisipalikat loksahtelevat oikeille paikoilleen. Archgoat on sitten sitä itseään, rienaavaa mustaa saastaa, jossa lopputulos on suurempi kuin yksinkertaisten osiensa summa. Odotan suurella mielenkiinnolla. Urfaust on pyörinyt Suomessa viime vuosina varsin ahkerasti. Kyllä kai tuon känni­shamanismi­duon räminät tulee nytkin tarkistettua. Loppuillasta Puolan Vader esittää konkareiden kokemuksella thrashaavaa death metaliaan. Enpä ole näitä turjakkeita aikaisemmin onnistunut näkemään. Kiinnostaa kohtalaisesti. Irlannin Primordial on myös rampannut maassamme ahkeraan mutta onhan bändin musisointi väkevää kamaa, joten en ihmettele suosiota. Eiköhän katkeran kaihoisa pakanametalli päätä lauantai-­illan oikein komeasti.

Markus: – Kotiseutua pitää tukea, joten lauantain aloittava jyväskyläläinen demokilpailun voittaja Apocryfal on sopiva aloitus päivälle. Peräänhän tulee lisää Keski-Suomen rytinää nimittäin Alghazanth, jolta odottelen kuulevani erinomaisen The Three-Faced Pilgrim -levyn tuotantoa livenä. Mustan Kuun Lapset tavallaan kiehtoo myös nähdä, sillä itse en kyseistä bändiä ole juuri kuunnellut sitten Prologi ep:n ilmestymisen jälkeen vuonna ’98. Tyyli on sittemmin ilmeisesti hieman perinteisestä black metalista keventynyt. Lauantaina kattaus on melkein kokonaisuudessaan käytävä tiirailemassa, sillä sen verta kiinnostavat esiintyjät on tällä kertaa valittu.

Seppo: – Ai niin, sitten ne Jalostamon jatkoklubitkin. Katsoo nyt, jos jaksaa vielä noin myöhäiseen aikaan kylillä hillua. Ainakaan Deathia ja Iron Maidenia tributoivat bändit eivät kuulosta lainkaan hullummalta tavalta viettää aamuyölle kääntyviä tunteja.

Seppo: – Säiden suhteen vaikuttaa nyt kohtalaisen siedettävältä, jos ennusteet eivät tämänhetkisistä vielä muutu. Toissavuonnahan meininki oli enimmäkseen peräti hyytävää, kun taas viime vuonna pystyi jopa makailemaan nurmikolla parinkymmenen asteen lämmössä, ja lempeä kesätuuli hiveli festarikansan kauniita kasvoja.

 

Steelfestin puuhamies Jani Laine kertoi tapahtuman lähestyessä fiiliksistään netin kautta chattaillen.

Mitkäs ovat tunnelmat nyt, onko kiirettä pitänyt?

– Hyvä ja odottava tunnelma. Ei sen suurempia kiireitä, edetään suunnitelman mukaan. Nyt mennään kohti konkreettisempaa tekemistä.

Miten ovat järjestelyt sujuneet edellisiin vuosiin verrattuna – meneekö jo rutiinilla?

– Ei festareiden järkkääminen kyllä rutiiinia ole, paljon on liikkuvia osia ja asiat elävät päivittäin. Sehän tästä hauskaa tekeekin. Tietysti kokemuksesta on paljon hyötyä ja tietyt asiat sujuvat helpommin. Paljon pyritään taas parantamaan järjestelyitä, tekemään puitteista yleisölle ja bändeille parempia.

Kuinka iso organisaatio teitä on itsesi lisäksi Steelfestiä järkkäämässä ?

– Meitä on sellainen ”seitsemän veljeksen” ydinryhmä, joka kantaa taloudellistakin vastuuta tapahtuman järjestämisestä. Lisäksi järjestelyissä on mukana noin 80 vapaaehtoista eri tehtävissä. Koko organisaatio on noin sata henkeä.

Mikä on tänä vuonna ollut eniten harmia aiheuttanut seikka festaria järjestäessä, entä eniten iloa tuonut asia?

– Harmia saisi nyhdettyä varmasti monesta asiasta, mutta enpä ole niihin juuri keskittynyt. Erittäin iloinen olen meidän vapaaehtoisjoukoistamme. Maailmassa on vielä ihmisiä, jotka tekevät asioita rakkaudesta lajiin tai sen takia että ”jotain tapahtuu”. Tästäkin vuodesta varmasti meille jokaiselle jää kiikkustuoliin muisteltavaa…ja sehän tuottaa iloa loppuelämäksi!

Mitkä bändit ovat omaan makuusi maistuvimpia tämän vuoden esiintyjäkaartissa?

– En yksinkertaisesti pysty valitsemaan suosikkeja. Suunnittelen ja päätän festarin rosterin kohtuullisen itsenäisesti, joten lineup on jonkinlainen oma tämänhetkinen suosikkilistaus.

 

Teksti: Seppo Rautio, Markus Mähönen