STEEL VENGEANCE: Second Offence – The Remasters (uudelleenjulkaisu)

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Metal Mind Productions

Yhdysvaltalainen Steel Vengeance ei aktiivivuosinaan kovin kummoista suosiota saavuttanut. Ihme kyllä, ranskalaiset ottivat orkesterin omakseen, ja sen kaikki neljä pitkäsoittoa julkaisikin sikäläinen Black Dragon Records. Metal Mindin uusintalaukaisut yhtyeen toisesta ja kolmannesta levystä ovat siinä mielessä paikallaan, että ne taitavat olla kyseisten albumien ensimmäiset, viralliset cd-versiot.

Oli kuitenkin todella sääli huomata, että Second Offensen alkuperäinen Eric Larnoyn luoma upea heavy metal -fantasiaa -henkivä kansimaalaus on korvattu todella halvan ja oksettavan näköisellä photoshop-kannella. Varsinkin kun Larnoyn taide on täysin verrattavissa esimerkiksi sellaisten mestareiden kuten Boris Vallejon ja Frank Frazettan loiston päivien mielikuvitusrikkaimpiin maalauksiin.

Ilmeisesti syynä ovat olleet tekijänoikeuskysymykset, koska edes bookletin tiedoissa taiteilijasta ei mainita sanaakaan. Larnoy kuoli vuonna 1996 vain 35-vuotiaana. Jos puolalaiset meinaavat jatkaa Black Dragon Records -katalogin päivittämistä, niin oikein etukäteen pelottaa ajatella, miten yhtiö meinaa korvata Larnoyn luomat levynkannet muiden muassa yhtyeiden Liege Lord, Chastain ja Heir Apparent kohdalla.

Toisin kuin Second Offencen alkuperäinen kansimaalaus, Steel Vengeancen metalli ei tällä levyllä ole suuria tunteita herättävää. Mieleen juolahtavat sellaiset kakkosdivarin joukkueet kuten Diamond Rexx ja Lizzy Borden heikoimmillaan. Esityksessä Breakin’ Away on hieman mieleenpainuvampaa riffin poikasta, mutta tuonkin toistuvan sointukuvion alkuperäislähde paljastuu Acceptin Living for Tonite -lohkaisusta matkituksi. Tube-teknologian ansiosta levytyksellä on kylläkin mukavan analogiselta kuulostava onnistunut soundi. Bonusta on mukana niin videoiden kuin lisäbiisien muodossa.

Tuure Heikkilä