STEEL MAMMOTH: Radiaton Funeral

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Ektro Records

”Ollaanko me nyt, vai eikö me olla?”, kysyvät ylä-asteen tytöt ja pojat usein toisiltaan. Samaa keskustelua olen joutunut käymään itseni kanssa suhteestani Ektro Recordsin julkaisuihin. Pidänkö minä tästä, vai onko tämä vain tekotaiteellista paskaa? Välillä kaikki on ylioutoa, turhan överiksi vedettyä, tai ainakin voimakkaan ristiriitaista. Samalla nämä erikoiset julkaisut ovat kuitenkin jollain omituisella tavalla viehättäviä ja ennen kaikkea poikkeuksetta virkistäviä nykymusiikin banaalissa kentässä. Ektron rokimpaa sarkaa edustava Steel Mammoth ei poikkea yhtiönsä linjasta. Piikkejä ja nahkaa pullollaan olevista promokuvistaan huolimatta yhtye on aiemmin keskittynyt ennemminkin letkeämpään riffittelyyn, kuin puhtaaseen metallijyrään. Yllätys onkin suuri kun kiekolta ryöpsähtää huikean raivokasta NWOBHM-vääntöä sieltä genren aivan piikikkäimmästä laidasta. Jopa vokaalit on vedetty tällä kertaa huutaen. Loppuu se letkeys, perkele!

 
Radiation Funeral on murhariffiä pullollaan. Jo avausraita 2000 ottaa luulot pois ja nitroa vain lisätään seokseen albumin edetessä. Oikeastaan Deck of Wild Cardsia lukuun ottamatta materiaali on pelkästään a-laatua. Nerheim Warcry, Nuclear Grave, Endless Wolf ja Possessed ovat kaikki klassikkoainesta. Kulttuuriteon omaisesti vain lp-formaatissa julkaistu kokonaisuus on rakennettu vanhojen hyvien aikojen mallilla, jossa a ja b puolen tiukkaa raivoamista tauotetaan puolien loppuun sijoitetuilla hitaammilla jyräämisillä. Parin hämmästelyyn käytetyn pyöräytyksen jälkeen Radiation Funeral kolahtaakin kovaa. Se on upean periksi antamaton puolituntinen raivokasta, miltei punkahtavaa ryöpytystä mainion rosoisella soundimaailmalla. Steel Mammothiin aiemminkin liitetty post-apokalyptisyyden tuntu on nyt lähempänä kuin koskaan. Raivoa, vauhtia ja NWOBHM-tilanteita riittää, eikä albumiin tunnu pystyvän kyllästymään. Jos olet menettänyt uskosi ylituotettuun ja kastroituun Suomalaiseen radioheviin on tässä sinulle ydinsäteilevä valonpilkahdus viemäritunnelin päässä. Ehdottomasti vuoden positiivisimpia yllättäjiä!

 
Markus Makkonen