SOULGRIND: The Tuoni Pathway

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Femme Metal Records

Taas kerran joudun nolona myöntämään sen, että kuulen arvosteltavasta bändistä ensimmäistä kertaa, vaikka kyseessä onkin veteraaniyhtye. Soulgrind on ollut olemassa jo vuodesta 1992, ja arvosteltava albumi The Tuoni Pathway on yhtyeen yhdeksäs pitkäsoitto. Tyylillisesti puhumme siis naislaulun ja örinävokaalien vuorottelulla höystetystä, melodisesta metallista.

Korva takertuu väkisin Miss Tanya Lillithin lauluääneen, joka on lumoava. Mikään melodiakulku ei ole liian vaikea laulettavaksi, ja ääni kestää eri korkeudet. Eikä moitittavaa ole myöskään Azheminin örinävokaaleista. Yhdessä herkkä ja kaunis naislaulu ja karjutut vokaalit muodostavat hienon kontrastin. Tiedättehän, sellainen ”kaunotar ja hirviö -asetelma”. Herkkyyttä ja kauneutta on myös itse musiikissa. Vaikka olen lähtökohtaisesti brutaalin musiikin ystävä, niin The Tuoni Pathwayn melodisuus onnistuu vakuuttamaan minut siitä, että kunnon melodiat voivat viedä musiikin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Nimenomaan melodisuus sekä kahden erilaisen laulutyylin muodostama kontrasti ovat ne yksittäiset elementit, jotka nostan albumilta esiin.

Kappalemateriaali on tasaista. Sekaan heitetyt kaksi suomenkielistä kappaletta ovat todennäköisesti albumin parhaat raidat, muiden hiukan sortuessa samankaltaisuuteen keskenään. Levyn alkupuolella meno on hiukan monotonista ja puuduttavaa, mutta kuutosraita Tulikannel rikkoo tämän, ja pistää isomman vaihteen silmään. Kappale on albumin nopeatempoisin, ja samalla paras (ehkä tässä huomaa taas sen, että pohjimmiltani olen brutaalimman ja nopeamman musiikin ystävä). Loppulevy painellaan taas hiukan rauhallisemmissa tunnelmissa, kuitenkin hienoja melodioita lähes jatkuvasti viljellen. Melodisuudesta ja kahden laulutyylin yhteensovittamisesta plussaa, pienestä junnaavuudesta ja tylsyydestä pikkumiinukset.

Juuso Viljanen