SORROWED – At The Ruins

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Sorrowed on jo vuonna 1997 perustettu thrash-vaikutteista death metalia soittava helsinkiläinen yhtye, joka on kuitenkin julkaissut debyyttilevynsä vasta vuonna 2012. Tätä aiemmin yhtye on julkaissut uransa alkuvaiheessa kolme demoa ja vuoden 2003 jälkeen viettänyt julkaisujen puolella hiljaiseloa. Kysymys kuuluukin julkaisuja katsoessa, että mikä on saanut jo kuopatulta vaikuttavan yhtyeen heräämään unestaan ja julkaisemaan vieläpä albumin verran musiikkia?

Kappaleet ovat nimiensä puolesta samoja mitä demoillakin on esiintynyt, eli kyseessä on ilmeisesti julkaisu, joka on koottu vanhojen kappaleiden uudelleen sovitetuista ja nauhoitetuista versioista. Levyllä tuotanto on ihan hyvää, soittimet pystyy erottamaan hyvin, mutta äänimaailma on jotenkin hieman kliinisen oloinen. Ainakin kitara olisi voinut kaivata vähän ärhäkkäämpää säröä. Basso olisi voinut myös olla levyllä hieman enemmän pinnalla ja suuremmassa roolissa. Hyvänä esimerkkinä kappale Ending, joka erottautuu joukosta juuri alkunsa bassokuvion takia.

Musiikki on aggressiivista runttausta, joka ei paljoa hengitystaukoja jakele. Tällainen meininki alkaa kuitenkin pidempään kuunneltuna puuduttaa, ja koska levyllä olevat melodiaosuudetkin ovat melko harvassa, tuntuu yhtyeen auraalinen hyökkäys melko tylsältä. Vokalisointi on ihan toimivaa ärjyntää, mutta ei mitään erikoista ja mitä ei olisi tämänkaltaisessa musiikissakin jo aiemmin kuultu eli voisi kai sanoa, että se ajaa asiansa.

Levyn kappaleet jättävät hieman vaisun maun. Vaikka välillä kappaleiden meininki kuulostaa ihan hyvältä, niin silti pääasiassa musiikki kuitenkin vaan menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos herättämättä mitään erityisiä tuntemuksia. Ehkä Sorrowedin seuraava yritys on parempi ja saadaan enemmän uutta materiaalia kuin vain demonauhoituksien uudelleenlämmittelyjä?

Aleksi Vaittinen