SONS OF LIBERTY: Brush-Fires Of The Mind

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Century Media

Politikointi musiikissa on omiaan aiheuttamaan kuulijoille näppylöitä, toisaalta yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen suorastaan kehotetaan. Tämä paradoksi mielessään huomaa lähestyvänsä Iced Earthin Jon Schafferin uutta Sons of Liberty -projektia jokseenkin varoen. Onko rautaisella otteella bändiään johtanut, viime vuosina metallin Kris Kristoferssoniksi harmaantunut, voimahahmo lopullisesti hurahtanut jenkkityyliseen paatokseen, vai mistä oikein on kysymys? Ainakin Glorious Burdenilla tästä ontosta julistuksesta oli jo jonkinlaista esimakua kuultavissa.

Ensimmäisenä kiinnittää huomionsa Brush-Fires of the Mindin suoraviivaisen kantaaottavaan sisäkansitaiteeseen. Suorastaan grindcoremaisen irvokkaat, hereille ravistelevat ja voimakkaan temaattiset kuvat Yhdysvaltain, sekä maailmanpolitiikan johtohahmoista riittävät karistamaan yltiöpatrioottisuuden pelon. Tämän päivän USA ei taidakaan olla Jon Schafferin mielestä niin ihanteellinen paikka. Myös tekstit eroavat selkeästi perinteisestä heavy metal -aihepiireistä. Helvetti, kauhuelokuvat ja muinaiset sotaherrat loistavat poissaolollaan. Nyt ollaan kiinni tässä päivässä ja äänensävy on purevan kriittinen. Musiikillisesti ei ole matkattu aivan yhtä kauas kuin sanoituspuolella. Sons of Liberty soi samalla jylhän melankolisella ilmeellä, kuin mitä Schafferin aiemmiltakin levytyksiltä on totuttu kuulemaan. Jopa siinä määrin, että viimeisimmäksi jäänyt Iced Earth -albumi The Crucible of Man tuntuu miltei välityöltä. Schafferin täysin omin voimin toteuttama tyylikäs albumi vaikuttaa viimeiseen asti esittäjänsä hengentuotteelta. Vaikutelman viimeistelee miehen jonnekin Matt Barlowin ja vanhojen hyvien aikojen James Hetfieldin välimaastoon putoava yllättävänkin ilmeikäs tulkinta.

Avausraita Jekyll Island viitaa jo nimellään G. Edward Griffinin valtiollisia ja monikansallisia pankkeja voimakkaasti kritisoivaan kirjaan The Creature from Jekyll Island (1994). Muutoinkin tekstit ovat kauttaaltaan täynnä asiaa rahan vallasta, sekä kontrollista demokratian ja ihmisyyden ohi. Ihmisten pelkoja manipuloimalla ylikansalliset tahot kiristävät kontrolliaan valtioista ja lopulta rajoittavat yksittäisen ihmisen toimintaa kohti helpommin kontrolloitavaa globaalia tasapäisyyttä. Ajatuksella kirjoitettuja ja tarkoituksenmukaisen selkeälinjaisia sanoituksia tuetaan puhesampleilla ja historian varrelta poimituilla osuvilla sitaateilla. Maestro on siis selvästi tehnyt kotiläksynsä. Kuten useilla Iced Earthinkin albumeillä, myös Brush-Fires of the Mindilla vahvimmat raidat ovat sen viiltävän tunteikkaat hitaat raidat. Tässä tapauksessa nimiltään Our Dying Republic ja Feeling Helpless. Raskaammat kappaleet ovat sitä raskaan kitaramusiikin tummankarheaa komeutta, jota Jon Schafferin kynästä on kuultu jo 90-luvun alkupuoliskolta lähtien. Yhtään turhaa raitaa ei ole, tosin varsinaiset kerrasta poikki -hitit puuttuvat myös. Sons of Libertyn debyytti vaatii kuuntelua, mutta palkitsee kyllä kärsivällisen.

Vaikka asia on painavaa, ei Schaffer sorru missään vaiheessa saarnaamaan. Vaikutus on vieraannuttavan sijaan suorastaan harvinaisen herättävä ja mielenkiintoa aktivoiva. Brush-Fires of the Mind tekee painokkaasti selväksi ihannoivansa viime vuosina terrorin pelossa unohtuneita yksilöllisyyttä, sananvapautta ja suoraselkäisyyttä. Samaan hengenvetoon se varoittaa meitä valumasta enää yhtään enempää kohti totaalitääristä monikansallista kontrollia, sekä varsinaisten totuuksien salailua ja sumutusta ”yhteisen edun” nimissä. Tässäpä siis luu kurkkuun niille, jotka väittävät heavy metallin olevan pelkästään tyhmää pullistelua ja varsinainen metallimaailman Mercedes alle -fanin audiokruisailuihin.

Markus Makkonen