SLOW, DEEP AND HARD weekend 11.-12.5.2012 @ Nuclear Nightclub, Oulu

Pe 11.5.2012 – COFFINS (JPN), HOODED MENACE, SOLOTHUS

 Teksti: Markus Makkonen

Kuvat: Timo Hanhirova

 

 Turun Solothuksella oli kunnia avata Oulun kevään raskain keikkailta. Yhtyeen death-vaikutteinen doom vyöryi asiallisen ilottomasti, luottaen hitaan äänivallin ja matalan korinan pettämättömään yhdistelmään. Ennen varsinaisia pääesiintyjiä paikalle vaivautunut yleisökin tuntui pitävän kuulemastaan, vaikkei lavan edessä juuri minkäänlaista liikehdintää vielä havaittukaan.

 

Solothus

Solothuksen ilmaisu miellyttää vanhan liiton ystävää. Vakuuttava vokalisointi ja raskaasti ruhjovat riffit pitivät mielenkiinnon yllä helposti läpi setin. Pieni tempojen seilaaminen ja etenkin setin alkuvaiheen jäykkyys todistivat jälleen sen, ettei hitaan materiaalin kanssa toimiminen ole todellakaan mitään yksinkertaista, saatikka helppoa hommaa. Tämän keikan perusteella Solothus leimattakoon kuitenkin sinne lupaavien yhtyeiden karsinaan.

 

Hooded Menace

Hooded Menacessa on jotain elämää suurempaa. Tunnelma, riffit ja melodiat nivoutuvat yhtyeen musiikissa viimevuosien ehdottomasti vakuuttavimmaksi kotimaiseksi materiaaliksi. Kun huppareihinsa sonnustautunut joukkio hiipii lavalle, oli näyssä jotain mainiota b-elokuvamaista sympaattisuutta. Fullfill the Curse nappaa mukaansa välittömästi ja sitä seurannut Never Cross the Dead onkin jo puhdasta euforiaa. Kuuden kappaleen setissä ei välispiikkejä kuulla, tai laadusta tingitä. Musiikillisia äkkikäännöksiä on riittävästi ja riffikynä on ollut lassepyykkömäiseen tapaan kunnossa. Toisen kitaran lisääminen livekokoonpanoon on tuonut keikkatilanteisiin lisää syvyyttä ja rumpujakkaralle palannut Pekka Koskelo osoittaa olevansa juuri se oikea mies tähän bändiin. Yksi vuoden ehdottomista huippuhetkistä keikkarintamalla!

Juuri kun kuvittelin, ettei tämä enää tästä paljoa parane, vyöryy Coffins lauteille. Japanin johtava maansiirtokone yhdistää musiikissaan sujuvasti monia tuttuja elementtejä Autopsysta Celtic Frostiin ja Venomista sludgeen muokaten edellä mainituista palikoista varsin tunnistettavan, sekä ennen kaikkea persoonallisen keitoksen. Coffinsin tekemisessä on pitelemätöntä energiaa ja silmitöntä raskautta. Tämä välittyy myös yleisöön heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen. Sympaattiset, kohteliaat välispiikit sekä viskipullon kanssa lavalla heiluvat japanilaiset voittavat yleisön helposti puolelleen ja Evil Infectionin aikana pitti pyörii jo vähintäänkin vakuuttavasti. Keikan jälkeen yleisö haahuilee ulospäin kuin halolla lyötynä, lattialla on lasinsirua ja tytöt tahtovat samaan kuvaan bändin kanssa. Olo on kuin elokuvissa, eikä kenelläkään tunnu olevan minkäänlaista valitettavaa kuullusta tai nähdystä. Loistava ilta!

 

La 12.5. 2012 – JEX THOTH (US), ORANSSI PAZUZU, DELIVERANCE

 Teksti: Tuure Heikkilä

Varsinainen slow and deep -osuus taisi osua lauantaipäivälle, kun Nuken lavan valtasivat Oranssi Pazuzu ja Jex Thoth. Hard-kiintiökään ei jäänyt täyttämättä, sillä illan aukaisijana toiminut oululainen Deliverance tulitti hyvällä osumatarkkuudella perinteisempään heavy metal -maalitauluun.

Vokalisti Joey Turusta ja toista kitaristia Timo Hiivalaa lukuun ottamatta yhtyeen miehistö koostuu Torture Pulsesta tutuista ukoista, jotka ovat määrittäneet instrumenttien hallintaoikeutensa uudelleen. Tosin kannujannu operoi omalla tontillaan kummassakin bändissä.

Vaikka yhtye itse kuvailee tyyliään tutulla lyhenteellä AOR, on sen merkitys Deliverancen tapauksessa täysin eri: antichrist oriented rock. Ja kyllähän raskaan kvintetin esityksestä muutaman Mercyful Fate -tyylisen ilkeyskohdan havaitsikin. Perinteisemmän heavyn ystäville Deliverance edusti iltamien parasta antia. Yhtyeen setti pysyi hyvin liitoksissaan lähes loppuun asti, ja laulaja Joey oli nimensä veroinen.

Oranssi Pazuzu puolestaan syljeskeli alien-limaista mustaa happoaan yleisön niskaan ilmeisen antaumuksella. Itse en kuitenkaan ollut varustautunut riittävän öljyisellä suojakerroksella, ja yhtyeen tyly pajauttelu kuulosti parista Beherit-pastissista huolimatta aika lailla tylsähköltä runkkaukselta vailla toivoa minkäänlaista kliimaksista.

Illan päättäneellä Jex Thothilla on aina ollut Oulussa kova kannatus, joka varmasti jatkuu myös vastaisuudessa, sillä tunnelman luomisen kainalokarvat väristen liikkunut vokalisti Jessica ”Jex” Thoth bändeineen hallitsee. Sen sijaan kynttilöillä leikkiminen ei mielestäni tunnelmaa nostanut, pikemminkin antoi laulajattarelle talinistin leiman, mutta kuin ihmeen kaupalla kainalopuskien liekkeihin roihahtamiselta sentään vältyttiin.

Vokalistin ulosanti toi heleimmillään mieleen nuoren Grace Slickin. Kaikesta huolimatta itse kappaleet eivät tällä kertaa oikein sytyttäneet. Yhtyeen viimekertaiseen Oulun-vierailuun verrattuna settilistasta jäi hivenen valju vaikutelma, mutta onneksi suurin osa yleisöstä oli kuuluvaan ääneen aivan päinvastaista mieltä.